Grilliaiheisen artikkelin triumfanttinen jatko-osa

Elämässäni oli vaihe, jolloin en ymmärryt miksi lähi-idän höpönassut jaksavat räjäyttää itseään ja toisiaan hiekan ja tiilenkappaleiden takia. Rakennettuani yhdeksästä punatiilen kappaleesta grillin itselleni ja naiselleni, ymmärrän autopommi-hassania hieman paremmin. Kyllä minuakin vituttaisi jos tuon joutuisi naapurin Eskon kanssa jakamaan. Kirjoitin aiemmin Suomen parhaassa ruokablogissa ettei grillillä itsellään ole väliä, kertakäyttöinenkin kelpaa. Joudun nyt muotoilemaan sanomani uudelleen. Grillillä itsellään ei ole väliä, ellet sitten ole niin saatanan kova jätkä että rakennat sen itse.

Rakentamiseni jäi puoliväliin, koska kyllähän tuo muurata pitäisi pysyväksi mestariteokseksi. Muuraisi kylkeen vielä isohkon pillun tai löysän kyrvän, voisi pihvien valmistuttua kärrätä koko höskän Kiasmaan. Saisi samalla paperit TaiKistakin ja pienen hassunhauskan artikkelin itsessään NYT-liitteeseen. Olkoon juhannuksena käyttämäni mökkigrilli tulevan lopullisen version demokappale. Viralliseen grillimestariteokseen voisi käyttää yhdeksän tiilen sijasta jopa 12 kappaletta, kenties enemmän. Tiiliä pitää olla paljon, koska grillistä tulee epäilemättä niin hieno että vieraat haluavat varastaa siitä muistoksi kappaleita. Kai tässä joutuu jo alkaa miettimään pientä matkamuistobisnestäkin. Kaikki tämä grillistä. On se hieno.