7000 kilometrin matka näiden tähden

Takaisin Amerikkaan. Manhattanilla dinereitä tulee vastaan noin 15 metrin välein lukuun ottamatta ehkä jotain viidennen avenuen yläpäätä, jota kansoittavat Vuittonin Luissi, Armanin Giorgio, joku Tiffany ja muut venäläisturistien suokkariturhuudet. Sopivan löytäminen ulkopuolen perusteella on vaikeaa, jos ei mahdonta. Siksi kannattanee painella vain johonkin sisälle.

Yksi matkakumppanini kohokohta reissussa liittyi juuri dinereihin ja ennen kaikkea niiden tarjoamiin mustikkapannukakkuihin aka pluuperipänkeikseihin. Hän oli niitä joskus aikoinaan jenkeissä syönyt ja halusi uusia. Olivathan jytkyjä nuo, joita Murray Hill Diner tarjosi. No, kaikkihan siellä oli suurta.

Hirmuisia lättyjä ja kannullinen vaahterasiirappia kylkeen. Ei ihan huono kombinaatio. Mutta jopa mulle ehkä liian makea aamiainen, uskokaa tai älkää. Olen pekonimies. Mutta jos diggaa, niin silloin täytyy syödä. Mun tietojen mukaan tää on aika peruskauraa dinereissä. Tosin vastakkaista tietoa tarjoaa Bruce Willisin vähäisillä älynlahjoilla siunattu gimuli elokuvassa Pulp Fiction.

"Zed's dead baby, Zed's dead."

Btw, jos jollakulla on oikeiden aitojen amerikkalaisten pluuperipänkeiksien resepti povarissa, niin saa vuotaa tänne. Vaimo varmaan tykkäisi.