Löysin kuin löysinkin katoksen, jossa pyöri varras mehukasta possunlihaa. Tässäkin paikassa oli terassi, mutta meininki tuntui silti sopivan gonzolta. Tiedät ravintolan olevan ytimessä kun portailla istuu yksisilmäinen katukissa. Vessassa oli pöntön sijaan reikä lattiassa. Kaverit ainakin osaavat säästää kriisissä. Päätin pistää kaikki munat samaan koriin ja tilata pita gyroksen, tuplana. Tuplan ja normaalin annoksen hintaero oli 30 senttiä, joten ratkaiseva askel oli duunarinkin helppo ottaa. Annoksen hinta jäi silti 2,50 euroon. Gyros osottautui todella ronskiksi pläjäykseksi. Tämän ravintolan jäbät eivät todellakaan ottaneet doublea annoksen nimessä kevyesti, nimittäin pitaleipiäkin iskettiin herkun pohjalle kaksi. Erittäin arvostettavaa ja näillä helteillä moinen annos pitää nälän melkein koko päivän.
Valtionvarainministeri Urpilainen olisi varmasti ollut mielissään poikien yritteliäisyydestä ja omistautumisesta dominoinnille. Asiassa on vain yksi ongelma, todella kookas sellainen. Annos oli parasta mitä olen täällä syönyt ja se köyhdytti minua vain 2,50 euroa. Kokiksen kanssa ollaan silti alle vitosen. Olin tietysti tyytyväinen ja asioin heidän kanssaan heti huomenna, muttei pennosilla minkään valtion talouskriisejä ratkota. Koko homma makaa auringon, oliivien ja gyroksen päällä, eikä se fetajuustokaan NIIN hyvää ole. Suosittelen kuitenkin lukijoille makumatkaa Kreikkaan, halvalla pääsee ja vielä ehtii helteillekin.
Palaan tänään takaisin Persunluurannikolle, ihannevaltioon jossa on kylmä, märkä ja ruuaksi puuroa. Koti on kuningas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti