Lapsuuden sankarille

Lapsuudesta muistan sinisen kääreen. Muistan sen, kuinka patukka oli kahden värinen sisältä, tummempi ja vaaleampi. Muistan, miten jämerältä se tuntui kädessä ja suli mukavasti suussa. Ja maistui herkkunannalta. Se oli Stratos.

Paha vaan, että Stratos on kuin uskottava keskustalainen poliitikko: viimeksi nähty joskus ysärillä. Monet kerrat olen ajatellut sitä vuosien saatossa karkkihyllyllä huokaillen, mutta en ole nähnyt. Olen alkanut jopa epäillä, että olen kuvitellut osin patukan hyvyyden... Vuosikaudet olen kaivannu.

Kannatti kuitenkin kirjoittaa pari vuotta Pallista, sillä sain nyt infoa siitä, että Stratoja (en viittaa Tolkkiin, kansalaistoim. huom.) olisi saatavilla ja Kampin K-supermarketista niitä löysin. Muutenkin olen saanut raportteja K-kauppojen hyvyydestä tässä asiassa. Ainakaan lähi-S:ssä niitä ei ollut. Käykää tsekkaan siis K:ssa. Superista ostin kerralla viisi, mutta jäi sinne pari.

Kädet vapisten avasin paperia ja haukkasin. Ja jo ensimmäisestä puraisusta tiesin, että en ollut kuvitellut mitään. Stratos-rakkaani oli tullut takaisin, housutkin siinä sotkeutuivat. Toivottavasti palasit pysyvästi, kultaseni. Elämäni on taas vähän täydellisempää. Euro patukasta on kovahko hinta, mutta näistä maksaisin vaikka kaksi.

Ostaostaosta.