26.10.2012

Melkein kadonnut ystävä

Hesburgerin kupongit olivat joskus ennen ja/tai muinoin odotettuja ystäviä postissa. Persaukiselle opiskelijalle kupongit tulivat tarpeeseen. Pari oli hyvä olla aina jemmassa lompakossa siltä varalta, että kerrospurilaishimo iskisi.

Nyttemmin olen tunnetusti siirtynyt Ronaldin talliin, mutta muutenkaan en ole kuponkeja nähnyt. Nyt (=reilu kuukausi sitten) niitä tärähti kuitenkin oven läpi ja samalla tuli muistamisia Rabbeltakin Vaasasta. Huomasin aikojen muuttuneen, vaikka kupongit näköjään vielä olivat olemassa. Hyvä että ovat, Hese-kupongit ovat osa suomalaista pikaruokamaailmanperintöä.

Kupongit ylipäätään liittyy aika vahvasti menneisyyteen. Harvoin missään lehdissä tai muualla niitä oikein edes näkee ja jos itse näen, tulen lähinnä surulliseksi. No Heset on ja pysyy, mutta on heritage-arvosta huolimatta moisten lipareiden säilöminen jotenkin vähän jo sillä rajoilla, että viittiikö. Cooliin ja pieneen metallilompakkooni saattaisi voida jemmata yhden kerrosaterian, mutta olisiko säästö sen arvoista? Olen tunnetusti pihi mies, mutta johonkin se raja on vedettävä ja se on paperilipareiden kantaminen mukana. Esitän teknistä ihmistä tukemalla mieluummin vaikka Foursquare-tarjouksia.

Kysymys tietysti kuuluu, että jos nuo olisivat Mäkki-kuponkeja, niin ottaisinko talteen. Luultavasti :)

3 kommenttia:

  1. Löydettiin kesällä kaverin kanssa taloyhtiön häkkikellarin lattialta hesekuponkeja vuodelta 2002. Melko nostalgista! :D Niissä oli vielä markkahinnatkin pienellä präntillä eurohintojen alla...

    VastaaPoista
  2. Yllättävän vähän näitä kyllä enää näkyy, vaikka aina välillä jostain vastaan tuleekin. Nostalgistahan se on ja saattaa olla että omassakin lompakossa vielä pyörii jokunen vanhentunut kuponki.

    VastaaPoista
  3. Kiitos loistavasta Hesburger-kuponkien oppaasta!

    VastaaPoista