31.10.2012

Francois Delecour: Taskukokoinen salami

Yksi silmäänpistävistä asioista, joita Persunluurannikon kasvatti (12,3% kannatus kuntavaaleissa!!11) ihmettelee ranskalaisessa katukuvassa on talvilenkkarien ja verkkahousujen hälyttävän alhainen määrä. Ei ainuttakaan Angry Birds-oheistuotetta katukuvassa! Myös punaiset ja siniset ulkoiluvaatteet loistavat poissaolollaan, eikä kenelläkään ole bad hair day-pipoa. Jokainen fransmanni nykii aamulla vittuuntuneen ilmeensä jatkoksi asiallisen palttoon, tyylikkäät kengät ja varmistaa että sänki on juuri sopivan al dente vaikuttaakseen huolettomalta. Pukeutuminen on tummanpuhuvaa ja luonnonläheiset värit dominoivat katukuvaa. Näin tyylikkäät ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu kantamaan ruokakaupasta ostoksiaan muovipusseissa, kotimaassahan lähdetään Thaimaahankin ryyppäämään vasta kun on pakattu matkatavarat Valintatalon pussiin. Ilmeisesti juurikin tämän kulttuurisen nyanssin takia Ranskassa salamistakin saa taskukokoisen version. Suomessahan valtaa pitävät perhepakkaukset, joista sitten nakataan osa roskiin tai syötetään vanhuksille päiväyksen vanhetessa.

Arvostan kyllä suuresti mahdollisuutta kurkottaa takin povariin ja napata eleettömästi pari siivua kuivattua suolamakkaraa. EU:n myötä tämäkin hieno tapa varmasti kantautuu Suomeen, mutta osataanko nappiverkkarien luvatussa maassa arvostaa tätä mahdollisuutta? Uskoisinpa että ei.

30.10.2012

Francois Delecour: Kympin kalja

Monestiko olet ostanut ravintelissa kaljan ja irrottanut nettoarvostasi 10 euroa? Enkä nyt puhu mistään underground hipster fine brewed sokeriruoko luomu maya-intiaanin hienmakuisista kaljoista, vaan ihan Carlsbergista, joka nyt on ihan sama asia kuin vaikka Karhu tai Lapin Kulta. Kööpenhaminan lentokentällä näin pääsi käymään ja tein sen vielä ihan mielelläni. Kenties ratkaisuni olisi ollut eri, jos olisin kysynyt paljonko huurteinen maksaa ennen ostamista. Välillä on kuitenkin tervettä olla kysymättä. Olin juuri tullut lentokoneella paikalle, minulle oli tarjottu kylän parhaita neitsyitä ja kaupungin avaimia, mutta lähdin oluelle. Olin sanalla sanoen tyytyväinen kykyyni hengittää, kiitos lentoni pilotin jonka ajotyyli soveltuisi varmasti paremmin Ouninpohjan erikoiskokeelle kuin lentokoneen ohjaimiin. Kalja osottautui alkushokin jälkeen tilavuudeltaan 0,75 litraiseksi mutta taitaapa siinä silti tulla litralle hintaa ihan riittävästi. Ja jos on pihistellyt lentolipuissa ja joutuu hengaamaan Köpiksessä kuusi tuntia, on urakka parempi aloittaa vähän päissään. Koko rahalla.

HOX! Uusi juttusarja alkaa Palliksessa! Tässä sarjassa Leinonen, kulinäärikulttuurin veitsenterävä peili, tekee paluun Ranskaan. Kyseessä on paluu maahan joka on vihani ansainnut. Määränpäänä on Lyon, kaupunki, joka tunnetaan alueen kulinaristisena keskuksena. Kaapin takana on nainen, niin tälläkin kertaa. Ranskalaiseen alistus- ja vittuilukulttuuriin pureudutaan kuluvan viikon aikana asfalttispesialisti Francois Delecourin nimeä kantavan juttusarjan alla. Älä kysy miksi.

28.10.2012

Ota soppaa, heitä ääni

Ihmiset muistavat varmasti ansiokkaan, kiitellyn ja palkitun Vaalit 2011 -juttusarjamme. Nythän on vaalit taas, tänään lasketaan äänet ja kuullaan selitykset. Urpilainen varmasti ihan ensimmäiseksi kiittää jotain ja Soini sutkauttaa jotain sellaista, mitä me kansa syvällä sisimmässämme ajattelemme, mutta Palliksessa ei ole vaaliteemaa.

Miksikö? No lähinnä kai siksi, että kuntavaalit on vähän kuin vaatteiden läpi harrastettu petting, eli ei läheskään niin kovaa shittiä kuin esmes eduskuntavaalit. Meikäläinen sai ekaa kertaa äänestää kuntavaaleissa. Muistaakseni lampsin Vaajakosken postiin ja kirjoitin lappuun Matti Nykänen. Olin 18, anteeksi. Sen jälkeenkään kuntavaalit eivät ole kamalasti kiinnostaneet.

Ärsyttävintä on se, että en ole saanut edes vaali-ilmapalloa käsiini. Lapseni diggaa palloista niin, että kelpuuttaisin sellaisen vaikka persuilta tai KD:ltä, mutta ei. Jotain ruokaa sentään tänään sai Helsingin keskustassa. Mäkkärin ikkunasta näin, että Persut tarjosivat soppaa, joka on vaihtelua sille populismille, jota ne tarjoaa sitten taas neljä vuotta. Kokkareilla oli ainakin kahvetta, mutta pikamulkaisulla parhaimman valttikortin pakasta veti edistyspuolue, jonka jotkut pölhökustaat näyttävät herättäneen henkiin.

Edi-tyypeillä nääs oli Dr. Pepperiä tarjolla ständillä. Senkin kyllä skippasin, sillä en halunnut joutua keskustelemaan kenenkään yli-innokkaan ja/tai epätoivoisen poliittisen broilerin kanssa. Eli se niistä vaalitarjoiluista.

Kiinnostaa kuitenkin, jos joku armas lukija on vaalihoukutteluun törmännyt. Oliko persujen sopassa lihaa, tarjosiko kokoomus Salen kunniaksi Presidenttiä, oliko se keskustan nokkamies, jonka nimeä kukaan ei muista, leiponut? Kertokaa.

27.10.2012

Riittääkö kolme litraa viikossa?

Ostin 16.9. sikspäkin Freeway colaa kahden litran pulloissa. Sehän tekee alustavien mittausten mukaan tasan kaksitoista litraa Lexington Steelen väristä kultaa. Tasan kuukausi tämän jälkeen kulautin viimeisen hörpyn kurkustani alas ja heitin tyhjän pullon aarniometsään luontoäidin säilytettäväksi. Kuukaudessa kolaa siis kului kotioloissa 12 litraa, työelämässä ja vapaa-ajalla nautittu kasvisuutejuoma ei sisälly tähän saldoon, vaikka varmasti onkin kohtuullinen lisäys kokonaismäärään.

12 litraa kuussa tarkoittaa:
  • 144 litraa vuodessa
  • 3 litraa viikossa
  • 0,4 litraa vuorokaudessa
  • 0,025 litraa per hereillä oltu tunti (mikäli nukun keskimäärin 8 tuntia yössä)
  • liian vähän kolaa minuutissa

Neljännesdesi per tunti? Jumalauta täytyy alkaa skarppaamaan kolanjuontia taas, oikein hävettää. Aika vähälle on jäänyt ja ajoittain menee päiväkin ilman kokista. Mitään suurta fyysistä muutosta en ole huomannut kolan vähentämisen tuoneen, paitsi vähempi kolanjuonti tietysti vituttaa enemmän. Toisaalta annosten harventaminen on tuonut juomiseen tiettyä sen ansaitsemaa arvokkuutta, esimerkiksi urheilusuorituksen (portaiden kävely toiseen kerrokseen) jälkeinen tuopillinen kolaa jäillä hivelee itseluottamusta juuri oikealla tavalla.

Elämme muuten kolan kylmyyden kannalta optimaalista vuodenaikaa! Parvekkeella tai terassilla säilytetty kola pysyy kylmänä ja paikoitellen flirttailee jo jäätymisenkin kanssa. Suosittelen.

26.10.2012

Melkein kadonnut ystävä

Hesburgerin kupongit olivat joskus ennen ja/tai muinoin odotettuja ystäviä postissa. Persaukiselle opiskelijalle kupongit tulivat tarpeeseen. Pari oli hyvä olla aina jemmassa lompakossa siltä varalta, että kerrospurilaishimo iskisi.

Nyttemmin olen tunnetusti siirtynyt Ronaldin talliin, mutta muutenkaan en ole kuponkeja nähnyt. Nyt (=reilu kuukausi sitten) niitä tärähti kuitenkin oven läpi ja samalla tuli muistamisia Rabbeltakin Vaasasta. Huomasin aikojen muuttuneen, vaikka kupongit näköjään vielä olivat olemassa. Hyvä että ovat, Hese-kupongit ovat osa suomalaista pikaruokamaailmanperintöä.

Kupongit ylipäätään liittyy aika vahvasti menneisyyteen. Harvoin missään lehdissä tai muualla niitä oikein edes näkee ja jos itse näen, tulen lähinnä surulliseksi. No Heset on ja pysyy, mutta on heritage-arvosta huolimatta moisten lipareiden säilöminen jotenkin vähän jo sillä rajoilla, että viittiikö. Cooliin ja pieneen metallilompakkooni saattaisi voida jemmata yhden kerrosaterian, mutta olisiko säästö sen arvoista? Olen tunnetusti pihi mies, mutta johonkin se raja on vedettävä ja se on paperilipareiden kantaminen mukana. Esitän teknistä ihmistä tukemalla mieluummin vaikka Foursquare-tarjouksia.

Kysymys tietysti kuuluu, että jos nuo olisivat Mäkki-kuponkeja, niin ottaisinko talteen. Luultavasti :)

23.10.2012

Lisäksi vielä lhhoraus Chhurachaota...

Sain kehoituksen kokeilla drinksuja. Testasin casinoaiheisia drinksuja rohkeasti, vaikka en henkilökohtaisesti casinomies olekaan. Diggaan enemmän Rambosta kuin Bondista, mutta toisaalta en ole perinteisesti tarvinnut Bondin Jamesia enempää yllytystä päihdyttävien aineiden nauttimiseen. Siis kauppaan.

Ajoaineena useammassa sivun drinkeissä oli allekirjoittaneelle lähinnä Kummelista tuttu Curacao-likööri. Liekö sivustolla sponssisopimus Karibian miesten kanssa, mutta täytyy sanoa, että lapselliseen allekirjoittaneeseen vihreä väri uppoaa. On se ainakin bisseä hilpeämpää, joten testasin paria Curis-drinksua. Kuvassa on Lady Luck -niminen juoma ja erityisiin voitonhetkiin tarkoitettu juoma, jonka nimeä en muista. Molemmat sopii hyvin Pallikseen, sillä mun ja Jussin seurassa naisia usein lykästää ja toisaalta olemmehan me voittajia myös hävitessämme.

Tosin sen verran pihi mies oon, että voitonjuomaa en tehnyt ohjeen mukaan samppanjasta, vaan halvemassa cavasta. Samppikset sellaisenaan, kuten vanha kansa sanoo. Nimimerkki Vaimo ei oikein lämmennyt kuohisdrinkille, mutta nainen numero kaksi ja allekirjoittanut ne imailtiin. Ensimmäisetkin tuli juoduiksi. Oon drinkkien kanssa vaan jotenkin heikoilla jäillä aina. En tiedä, miltä niiden pitäisi maistua ja mikä on hyvää ja huonoa.

En tiedä, minkälaista drinkkikansaa lukijakuntamme on, mutta allekirjoittaneen elämässä ne ovat olleet vähemmistössä. Monimutkaisimmillaan yleensä se on jalluglögiä tai GT:tä. Kai se johtuu siitä, että drinkkien vääntämistä varten pitäisi kotona olla niin montaa sorttia juomaa ja baarin puolella en toisaalta oluthanoilta muuta näe. Onko lukijoilla drinkkikokemusta? Baariminnalla, jos hänessä henki vielä pihisee, on varmaan jotain inside-informationia aiheesta? Mikä on nyt hip ja pop?

P.S. Mulla ainakin Curacao-ohjeiden lukemisesta alkoi välittömästi pyöriä päässä tää pätkä, joten tässä teillekin:

16.10.2012

Lakritsi a'la Simberson

Roihuvuori on nimensä perusteella aika tulinen paikka. En ainakaan palavia vuoria (tai esim. autoja) ole siellä vielä nähnyt, mutta jonkinasteisesti nimi taitaa olla enne, sillä maistoin siellä tässä yksi päivä aika tulista lakritsia. Laku tosin ei ollut peräisin Roihiksesta vaan Tampereelta, joskin epäilen, että alkuperäkoto on jossain vieläkin eksoottisemmassa paikassa.

Ihan ookoo tuote. Näyttää jotenkin siltä, että tuskin tulee Alepassa vastaan, mutta jos törmäätte, niin suosittelen testaamaan.

11.10.2012

Ei enää ihan saatanan keksintö

Joskus vuonna karisalmelainen olin matkalla Vaasasta Uumajaan. Ruotsinlaivojen valikoima on vähän omanlaisensa, siellä yhdistyvät Pohjanlahden kaksi valtiota outoon symbioosiin. On niitä salmiakkikarkkeja metallipurkissa ja monenlaisia virvokkeita, joista useimmissa on enemmän voltteja kuin perus-Vartassa.

Kyseisellä reissulla en ollut vielä voltti-iässä, joten tyydyin tyydyttämään uteliaisuuttani ehtojen ruotsalaistuotteiden kanssa. Nimi Ramlösa tuntui etäisesti tutulta ja jotenkin jopa tarunhohtoiselta. Ramlösa, paikka jossa Ruotsin vaalikuningas valittiin, vai oliko se sittenkin se paikka, jonne taistelussa kuolleen ruotsalaisurhon sielu siirtyi sen jälkeen, kun soturin kalmo poltettiin miekkojen kera veneessä merellä..? Joka tapauksessa kokeeksi ostin tölkin sitä. Vähänpä tiesin, mitä saatanallista tuotetta tunnustin silloin.

Vissy on niitä ajoaineita, joihin pitää kasvaa. Harva lapsi kai pitää siistä ja lämmin vissy ei aina hiero aikuisenkaan makunystyröitä. Muistan vieläkin sen pettymyksen, jonka Ramlösa taskulämpimänä aiheutti. Muistutti maultaan suurin piirtein paholaisen palli(s)hikeä. Sittemmin en ole paljon vissyä tölkissä nähnyt, mutta nyt taas. Suomen tölkki-craze on ulettanut lonkeronsa jo kuplaveteenkin.

Joihan tuota, mutta vissy ei sovi jostain syystä tölkkiin mielestäni. Ja siis muutenkin kuin tästä ruusunnuppumaisesta kokemuksestani johtuen... Mistä tulikin muuten mieleeni, että mitenköhän muuten (tulevaa) kuolemaani seuraavat toimittajat menisivätkään ymmyrkäisiksi, jos henkäisisin viimeisinä sanoinani "Ramlösa"... Se on ehdottomasti yksi sopiva erikoisuus, joka kannattaa pitää mielessä. Mutta niin, vissy ei sovi tölkkiin kai siksi, että se on pohjimmiltaan vettä. Se on kotonaan muovipullossa. Kaunis alumiini säästettäköön kolalle.

5.10.2012

1st World Problems part XIV

Joo joo, Afrikassa osa porukkaa on niin köyhää, että niillä ei ole edes omaa persettä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö minäkin voisi olla ongelmissa. Viski alkaa olla vähissä, nimittäin.

Sain lahjaksi putelin Caol Ilan mahtituotetta noin vuosi sitten. Vetelin sitä siivun männäiltana käheän kurkkuni kostukkeeksi ja huomasin, että taitaa enää irrota vain yksi moukku pullosta. En tiedä, mitä tehdä. Esmes tää viski on herkullista, mutta melko kallista. En tiedä, raaskinko sitä ostaa. Toisaalta halvempi viski ei välttämättä ole mistään kotoisin, enkä oikein tunne merkkejä... "Rahat vai kolmipyörä", kuten Aku Ankka joskus sanoi.

Seppo Räty puolestaan totesi joskus tulevan kauden tavoitteestaan, että "jos viistoistavuotiasta saisi." Mulle riittäisi hyvin 12-vuotias, mutta tiedä ilkeääkö sitä. Onko blogilukijakuntamme tenuseiväsosastolta heittää vinkkiä viskirintamalle? Mitä kestää juua? Perushyvä viski, josta raaskisi ottaa siipaletta useamminkin...

3.10.2012

Buffalo ranskikset, innovaatioiden kärkikastia

Toim. huom: Kuvan ranskikset vasta menossa uuniin ja täten olemukseltaan lötköjä.
Helluni lähdettyä ulkomaille minua ikävöimään ovat ranskalaiset perunat tehneet triumfanttisen paluun ruokavaliooni. Kuten mikä tahansa voittajan paluu kotikonnuille, tämäkään paluu ei tapahtunut ilman suurta juhlaa ja mullistuksia. Sisimmässäni tiesin, että pelkkä ranskanperuna- tai grillimaustekylpy ei irrota perunoista täyttä potentiaalia, joten oli lypsettävä kauniista aivoistani viimeisetkin innovaatiot irti. Päätin lurauttaa leivinpaperille muutaman tilkan Texas Petrin Buffalo Wing Saucea, soossin päälle Lidlin markkinoiden parhaita ranuleita, muutama strateginen nakki ja mökkireissulta syömiseltä säästynyt Wilhelmi. Koko pellillisen sekoitin soossiin kuin epilepsiakohtauksen saanut esiteini, raivokkaasti ja vailla järkevää kohdetta raivolleni.  Ei passaa myöskään unohtaa kuorruttaa wing saucessa kylpevää kokoonpanoa ranskismausteella tai grillimausteella. Pienikin määrä soossia aiheuttaa potuissa välittömän harppauksen evoluution seuraavalle askelmalle. Olettaen tietysti että osaat käyttää uunisi grillivastuksia ja mahdollista kiertoilma-ominaisuutta optimaalisen rapeuden ja kuohkeuden loihtimiseksi. Oikealla lailla pintakuivautunut ranuli kätkee soossin tulisuuden syleilyynsä juuri niinkuin Jahve sen alunperinkin tarkoitti.

Peteä myydään ainakin kookauppojen jenkkihyllyillä, myös muita soosseja voi ja kannattaa kokeilla.