Aloitetaan sillä että bataattiranskalaiset, joita maistoin yhden (1) kappaleen Wingston siipiravintolassa Rovaniemellä, ovat hyviä. Mutta mikäpä ei olisi öljyssä paistamisen, suolassa ja ranulimausteissa kiertämisen jälkeen? Oikealla tavalla kuivattu slaissi kakkaakin menisi varmasti täydestä. Haters gonna hate, and I will.
Olin erittäin skeptinen etäisesti nuoren Jeesuksen näköisen kaverini tarjotessa minulle maistiaista hänen punertavista ranskalaisistaan. Tunsin sydämeni hakkaavan elektrobiitin rytmiin. Tiesin miltä bataatti maistuu, näen siitä joskus painajaisia, mutta olin myös varma että kunnon maustetykitys voi pelastaa jopa bataatin. Verrattuna tavallisiin ranskalaisiin, joita siis persuna olin tilannut, mausteen määrä oli kolminkertainen. Ammattitaitoinen maustaminen siis voi auttaa bataattia nousemaan asemaan, jota se ei ansaitse. Potut pottuina saatana. Toisaalta ronski maustaminen sai normaalit ranskalaiseni vaikuttamaan terveysruualta, mitä ne tietysti ovatkin.
En kuitenkaan usko että bataattiranulit nousevat suureen suosioon edes nyt kun kaikki pahanmakuinen on muodissa. Tuo triplamaustaminen ei vain yksinkertaisesti käy, ei vaikka ranskikset sen jälkeen uittaisi sulassa raakasuklaassa. Ei vaikka annoksesta ottaisi voimauttavan valokuvan. Ei sitten millään.
Potut pottuina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti