Pelkoa ja pihviä Karigasniemessä

Tuuli tuivertaa ilman sen suurempaa tunnetta kantatie 92:n päätepysäkillä. Tästä jos jatkaa eteenpäin, kaikki on perkeleen kallista ja ihmiset puhuvat norjaa ilman humalatilaa, joten annetaanpa olla. Valoa on vähän, vaikka talvipäivä seisahtuikin jo tovi sitten. Mutta kyllä tässä harmaan kelmeässä kelissä pystyy havainnoimaan bensiinin tolkuttoman hinnan ja sen että Norjan raja elättää kolmea kauppaa muutoin kitukasvuisen oloisessa pitäjässä. Puhuvat että norjalaiset ostavat kaupoista paljon ruokaa ja tupakkaa, maksavat ostokset öljyn tahrimilla seteleillä ja polttavat loput pihalla ämpärissä. Hiukoo. Kylän ensisilmäyksellä ainoa ravintola, Kalastajan Majatalo eli Hansabaari vaikuttaa paikalta jossa saa poromiehen puukon lisäksi ruokaa. Puukko on todennäköistä, koska luonnollisesti seuruettamme koristaa lähikylän saamelaisneito. Emme kuitenkaan ole tulleet geenejä pilaamaan, vaan syömään. Emme ole myöskään tappaneet yhtään petoeläintä reissullamme, joten neidon kiinnostus meitä kohtaan lienee hyvinkin rajallinen.

Nainen, joka ainakin näyttää Ritvalta ottaa vastaan grillipihvitilaukseni kysymällä miten haluan pihvini paistettavan. Totean olevani nössö ja pelkääväni liian raakaa, joten otan lihani kypsänä. Nainen joka näyttää Ritvalta vaihtaa painoa jalalta toiselle, nojaa kassakoneeseen ja opastaa minua lappilaisen retoriikan saloihin. Pihvien paistaminen on kuulemma täällä erilainen homma kuin etelässä. Eteläläisten well done on täkäläisten medium. Syynä tähänkin ovat norjalaiset. Heille maistuu kunnolla paistettu liha. He kuulemma nakkaavat etelänpellejen tyyliin paistetun mediumin samaan ämpäriin, jossa juuri polttivat ylimääräiset käteisensä. Varsinaista syytä tähän mieltymykseen ja sen sanelemaan paistoasteikon heittoon ei tämän tarkemmin tiedetä. Tieto tästä ei kuitenkaan poista lerppuutta kullistani, vaan tilaan pihvini varmuuden vuoksi medium plussana, täten lähes varmistaen kokin ejakulaation pihvilleni. Näin tarkka ruoan tilaaminen alkaa jo oikeuttaa paikkaa homo-saulin ja homo-adamin kanssa ravintolan pihalle painimaan. Nössön elämää.

Annos on aivan hyvä. Kyllä tällä tovin tuiskussa pärjää, ainakin siihen asti että pääsee norjalaisten rahanuotiolle lämmittelemään. Maustevoi on jäässä kuin riu'un tavoin pukeutunut saamelaistyttö jota kollegani jututtaa, mutta kermapotut ja liha itsessään ovat melko korkealuokkaista lounasruokaa. Lisäpisteet Hansabar ansaitsee mukavan pyöreästä kolajuomahinnoittelusta, puoli litraa mustaa irtoaa kahdella eurolla. Ei noin halpa norskeille maistu, mutta meikäläiselle hyvinkin.