Viimeksi söin Ahtaajan, tällä kertaa muistaakseni Masuunin. Joku tuollainen nimi sillä oli, Raahe elää teräksestä. Ruoka oli perussettiä, eli ihan jees, joskin myös vähän pelottava. Kuitenkin vähemmän pelottava kuin Ahtaaja tupla-Lördaageineen.
Parasta tällä kertaa oli seura, enkä puhu nyt meidän autokunnasta vaan alkuasukkaista. Pari jotain kolmekymppistä jannua. He eivät paljon puhuneet, mulla silti loistavia. Olis varmaan snagaritappelu saatu tarvittaessa pystyyn. Vaan kun oon rauhan mies.
Toinen kaveri tilasi annoksen nimeltä Kultamitali. Myyjätär kysyi, tuleeko kaikki mausteet, kaveri vastasi hetken - muistaakseni semipitkän hetken - mietittyään, että "kaikki muu paitsi se mitali". En tiedä, mitä se halusi tarkoittaa, mutta putosin sisäisesti. Kaikki muu paitsi mitali? En olis kyllä itse keksinyt... Kaveri vaikutti siltä, että sen saisi sekoamaan viemällä pyöreään huoneeseen ja sanomalla, että nurkassa on puuroa. Mä luulen, että "kaikki muu paitsi mitali" elää sukujuhlissamme vielä pitkään.
Parempi oli hänen hieman skrodempi ystävänsä, joka sai ruokansa myöhemmin. "Pieni ahtaaja", myyjätär totesi ja kaveri kävi hakemassa ruokansa. PIENI ahtaaja, lollerson. Iso kova jäbä ja PIENI ahtaaja, voi voi, pääni tulvi hauskoja läppiä kuin plussapalloja, plop plop plop. Veljellinen "Hei voisit sä kyllä vähän enemmän yrittää", olisi esim. toiminut oivasti. Toivottavasti kaveria edes vähän kuumotti hakea PIENI ahtaajansa. Tällainen liukas luikkukin sentään söi Masuunin...
Kiitos Kultamitali ilman mitalia ja PIENI ahtaaja, en unohda teitä, tarina elää.
Sun tarttee ens kerralla Raahessa käyä kebabilla. Ne on täysin erisortin lihaa ku muualla. Ne katsos tehdään ite paikan päällä, eikä oo mitään tilattuja pakasteita. Kebab-paikkojen nimet on TakeAway ja Madonna. Suomen parhaat kebabit ylivoimaisesti.
VastaaPoista