 |
| Sabaton saisi kyllä jotain tehdä metrohousuilleen, vähän huono viba tulee ainakin suomalaiselle... |
Lauantain pääesiintyjän jututtaminen oli mielenkiintoista. Näin tavantallaajan kannalta festarien backstage rohmuamisoikeuksineen kuulostaa aika hyvältä meiningiltä, jos oot starba, mutta miten se on, onko takahuone-elämässä glamouria? Jututin Sabatonista Pär Sundströmiä ja Thobbe Englundia. Jätkät olivat aika tervehenkisen ruotsalaisen oloisia: juuri niitä miehiä, jotka pysähtyvät suojatien eteen päästääkseen sinut yli ja - vaikka häviäisivät toisinaan jotkut väsyneet MM-kisat - luutivat olympiafinaalissa tarvittavat kiekot reppuun.
Festarielämä backstageineen on miesten mielestä ihan ookoo, on isot hyvät puitteet. Pienemmillä areenoilla meininki on vähän hissumpaa. Bäkkärilä syödään ja vaihdetaan vaatteet - muuten elämä on bussissa. Kilometrejä lähiaikoina Sabatonin veljet saavat niellä kuin Matti Esko, sillä keväällä mainion Carolus Rex -kiekkonsa julkaissut orkesteri kiertää ensi vuoden syksyyn mennessä yli 200 keikkapaikkaa. Aika paljon.
No miten sitä sitten jaksaa rundata, mitä ruokaa poijjaat toivovat bäkkärille? Heti alkuun Thobbe veti mattoa altani toteamalla että "veggies and sparkling water" on sellaista, mitä tarvitaan. Kasviksia ja vissyä! Selitys on se, että epäterveellinen ruoka lihottaa. Vaikka puolitoistatuntinen keikka kuluttaakin, ei sitä sovi sen enempää pizzaa vetää kuin normityössäkään - ja oluetkin vasta työpäivän jälkeen. Ymmärrän laihuusaspektin, itsekin pelkään lihovani, kuten tiedetään. Ruotsalaisten rokkarien tapauksessa ei myöskään tarvitse sanoa kuin sanat Yngwie J. Malmsteen, niin pizza jää helposti lautaselle. Mutta olen silti pettynyt.
Esimerkiksi juustolautaspyynnöt, jotka aiemmassa artikkelissa mainitsin, ihmetyttävät miehiä. Sehän lihottaa, Thobbe jälleen huolehtii. Siihen on kuulkaa syynsä, että ruotsalaiset ovat meitä kauniimpi kansa, he miettivät ulkonäköään selkeästi. Mutta en täysin masennu ja käyn vastahyökkäyseen. Ehdotan, että eikö kiinnostaisi joskus vaatia Japanissa bäkkärille vaikka hapansilakkaa ja julmustia, jos keikkaelämä tympäisee. No ei. Pär toteaa, että "sehän olisi ihan typerää". Erikoisempaa voi pyytää, jos tekee mieli, mutta ei sellaista voisi vaatia. Siitä valitettaisiin, jos ruokaa ei olisi ollenkaan tarjolla, mutta diivailuun nämä kaverit eivät ole sortumassa. Erikoisin asia raiderissa heidän mielestä on se, että he vaativat crew'lleen samat setit kuin itse bändille. Niin ruotsalaisen tasa-arvoista kuin vain voi olla. Miten KUNINGASkunnasta tällaista sakkia voikaan tulla?!
En tiedä. Joskus on tullut mietittyä, että olisiko pitänyt mankua kitara pienenä ja alkaa rokkitähdeksi. Mutta olisiko se sen arvoista, jos ei voi pizzaa ja kaljaa syödä koko päivää joka päivä? Vai voisikohan suomalainen rokkari niin tehdä... Se kuva, mitä minulla monista heistä on, niin ovat kuitenkin aika börjeä porukkaa. Nämä aidot Ruotsi-Börjet sen sijaan ovat tervehenkisiä, harmittavan tervehenkisiä. He eivät näe edes ristiriitaa Vissyä ja vihanneksia -dogmansa ja sodasta ynnä tappamisesta kertovien laulujensa kanssa. Kyllä mättöruoka moiseen paremmin sopisi. He kuulemma "laulavat kamalista asioista, mutta hymyilevät sen tehdessään". Pär sanoo, että ei heidän tarvitse todistaa olevansa pahoja - ja Thobbe viimeistelee muistuttamalla lihomisesta. Kiekko lipuu maaliin, se on jälleen kerran Folkhemmet 6 - Kekkoslovakia 5.
Annan orkesterille viimeisen mahdollisuuden ryhdistäytyä. Kysyn, mitä Sabatonia kuunnellessa pitäisi syödä ja juoda. Alkuperäisjäsenen oikeudella Pär tuumii asiaa aikansa ja sanoo, että he toivovat, että Sabatonin musiikista tulee hyvä mieli, joten ruoan pitäisi olla samanlaista. Lopulta hän vastaa, että tacoja syötäväksi ja olutta juotavaksi. Thobbe naurahtaa, että tacot tosiaan ovat Pärin mieleen. Oho, pieni särö löytyy siis terveelliseen elämään! Mutta mutta, sekin on vain osa ruotsalaisuutta: ammuttiinhan Palmekin. Se on se pieni särö, joka tekee kokonaisuudesta täydellisen - Heja Sverige!
Näin se on. Jos hakemalla haetaan positiivisia puolia, niin miekkoset olivat kyllä mukavanoloisia ja keikka hyvä.
P.S. Kuunnelkaa muuten ihmiset Carolus Rex -lättyä. Se on viimeaikojen paras hevikiekko.
P.P.S. Koska tämä artikkeli sisältää jo Jeesuksen ja Olof Palmen, haluan viimestellä kokonaisuuden sanomalla: Renny Harlin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti