Aina lapsesta lähtien ainoa valinta nuotiolla tai takassa käristettäväksi makkaraksi on ollut Hiillos, vasta 2000-luvulla kilpailu on koventunut ja makkaroihin on oikeasti alettu laittamaan lihaa. Omalla kohdallani tällä modernilla keskieurooppalaisella makkaroiden evoluutiolla ei ole ollut merkitystä. Hiillos on ja pysyy.Tästäkin syystä olen suhtautunut tuoreisiin Hiillos grillipihveihin skeptisesti. Miksi kukaan haluaisi paistaa makkaransa pihvinä? Makkaran paras osuus on juurikin se kärtsännyt, karsinogeeneistä koostuva mustanruskea kuori.
Tänään puolivahingossa kokeilin pihvejä ja makkaroita synkronoidusti, ja ymmärsin tuotteiden simppelin, mutta tärkeän eron. Ne eivät syö toistensa hienoutta, vaan tarjoavat vaihtoehdon. Pihvi on kätevä sujauttaa sämpylän väliin, toisin kuin makkara (nakit nakkeina, toim. huom.). Muotoero mahdollistaa saman sisällön paketoinnin eri ruokakomboihin.
Tuotteena siis grillipihvikin puolustaa paikkaansa hyllyssä, mutta jotenkin se on vain tyhmä lisäys, kuten muovipullokalja. Sinänsä sama asia, eri pakkauksessa, mutta tuntuu vain väärältä. Tuskinpa näitä tulee ostettua, kun makkarat ovat enemmän mieleen ja pihvit mieluusti pitää kunnon lihassa.
Tulipahan testattua.
Tämä on kyllä paras blogi ikinä, huh huh! Ei jaksa kommentoida kaikkia posteja, mutta innolla lukenut kaikki läpi.
VastaaPoistaT: Salainen ihailijanne
Meikä kyllä diggaa makkarapihvejä. Niistä voi tehdä porilaisia. Täytyypä väsätä.
VastaaPoistaJa tää ON paras blogi ikinä.
Ekanakin makkarapihveistä ei tehdä porilaisia, ne tehdää jahti-makkarasta ja toiseksi hieno blogi!
VastaaPoistaOlen käynyt Porissa vain pari kertaa, joten myönnän olevani amatööri tässä asiassa. Täytyypä ostaa joku päivä Jahtia ja kokeilla.
VastaaPoistaPorista muuten sen verran, että ainakaan silloin, kun itse yövyin sikäläisessä Cumuluksessa, aamupalalla ei saanut pekonia. Mikä häpeä. Luonnollisesti huomautin asiasta avainta palauttaessani.