Eurokriisiä ratkomassa osa 1: Saatanan hyvää pizzaa

Lähdin Kreikkaan tsekkaamaan miten Jutan allekirjoittamia lainarahoja käytetään. Ajattelin että pakettiloma Kreetalle antaa juuri sopivan kuvan maan taloudellisesta kurimuksesta. Tätä kirjoittaessa olen ollut täällä kaksi päivää ja komissaari Rehnin pelotteluista huolimatta en ole saanut turpaani. Paikalliset kyllä tietävät minun olevan Suomesta, tai sitten he eivät tiedä kuka on paitaani koristava Mika Häkkinen. Blogautukseni käsittelee tämän päivän ateriaani, vaikka söin eilenkin. Eilinen ateriani oli paska lautasellinen juustossa uinutta carbonara-wannabetä. Ei siitä sen enempää, helteessä en jaksa edes vittuilla. Ja miksi lyödä lyötyä?

Tänään kävimme paskaa pastaa tarjoillutta raflaa vastapäisessä tavernassa ja pakko myöntää että Vicenzos Cornaros niminen pulju palkitsi. Kotimaassa tilauksen ottaa vastaan opintojaan tarjoilemalla maksava vittuuntunut teini, tai lahjattomuuden yllättämä ravintola-alan ammattilainen paskaa syönyt virne kasvoillaan. Ymmärrän kyllä että hymy ei ole herkässä, jos kotona huutaa kuriton sikiö, mies on lähtenyt valmistuttuaan amiksen autopuolelta ja alaselän tribaalikin on vielä maksamatta. Täällä meitä palvelee mummo, jonka poika tai lapsenlapsi sitten tuo annokset pöytään mummon käskyttäessä. Suomesta tämänkaltainen toiminta on kitketty huolella, ehkä siksi emme ole niin syvällä eurokusessa. Meillä on vain Amarillon paskaa ja plussapisteitä. Kenties mummo oli vain fiksu tapa vedota viikingin tunteisiin, mutta maistoin pizzastani rakkauden. Toki herkkusienet olivat purkista kuten kotimaan kurdeillakin, mutta pizza menee silti listani kärkipäähän. Koko ei ollut yliampuva, täytteitä oli vähän jokaista, joka nosti kokonaisuuden tason huippuunsa. Saatoit haarukoida suupalan, jossa oli vain tuoretta tomaattia, seuraavaksi pekonia ja sipulia. Koko homma lasipullokokiksella 9,5€! Lasipullo on aina lasipullo, mutta se todella pääsee oikeuksiinsa vasta +35 asteen lämmössä viileyttä helmeillessään.

On se vain ihme jos tällaisella toiminnalla ei valtio nouse jaloilleen. Olin täysin tyytyväinen mummon pizzaan ja kolaan, mutta laskun mukana pöytään tuotiin vielä ilmainen pala kakkua. Hyvää kyllä, mutta halutti lähettää se takaisin ja todeta Adonikselle, ettei teillä hyvät ihmiset ole varaa heittää ilmaista kakkua kylläisille ihmisille! Säästäkää kakkunne, niin voitte joskus maksaa takaisin Jutalle.

Seuraavana yritän etsiä käsiini Gyrosta! Palataan.