Olemme silloin tällöin avanneet blogimme historian kirjoja teille lukijoille ja te olette ottaneet sen vastaan kuin kuka tahansa kuolevainen kuullessaan messiaan viisasta puhetta. Blogimme alkulähteet voi jäljittää kesään 2008 ja kauniiseen Kokkolan kaupunkiin. Kummallakaan meistä ei ole varsinaisia siteitä alueelle, paitsi
Koivistolla on jossain lähimetsissä anoppi. Mustaa vyöhykettä siis. Olimme molemmat aloittelemassa murskaavaan ylivoimaan yltynyttä työuraamme paikallisessa sanomalehdessä. Jupiterin kuut olivat oikeassa asennossa ja löysimme tiemme useita kertoja
Pizzeria Marzianoon, jonka rasvakiekot ovat edelleen erittäin korkealla henkilökohtaisessa rankingissani. Itse palasin vielä toiseksikin kesäksi paikkakunnalle, mutta ilman kaljua, naisten naisten kenkiin pukeutuvaa ystävääni. Lähettelimme toisille kuvia herkuista ja lopulta päätimme perustaa blogin, lähinnä siksi että
Koiviston vaimoa alkoi ahdistaa jatkuva kuvien lähettely. No homo.
Palasin legendan juurille pari viikkoa sitten, tavoitteenani maistaa jälleen Marzianon neljälihainen. Oli sunnuntaipäivä ja paikka oli kiinni. Ovessa luki että paikan pitäisi olla auki, mutta ilmeisesti Turkin käsipallomaajoukkueella oli matsi olympialaisissa ja pojat olivat iskeneet pirtin lukkoon. Aika paljon sattui syvälle sisimpään, peilistä katsoi
Tommi Läntinen. Olin herännyt aamulla ajatukseen Marzianosta ja minut lyötiin alas kuin keskustalainen naispuheenjohtaja. Turhaan kiskoin ovenkahvaa Kaarlelankadulla. Eipä sillä, koko kaupunki oli kuin Rennyn leffan ensi-ilta, autio ja hiljainen.
Ehkä vielä joskus palaamme alkuvoiman lähteelle. Kaksi kaljua syömässä pizzaa, jonka jokaisella täytteellä on ollut isä ja äiti. Ehkä vielä joskus Jupiterin kuut kohdistuvat Kokkolaan. Koivisto on ainakin vielä naimisissa, joten kai se anoppikin siellä metsässä tuskaansa huutaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti