Eurokriisiä ratkomassa osa 2: Emme tule koskaan näkemään rahojamme

Jo reissuun lähtiessä päälimmäinen tarkoitus oli upottaa harvat etuhampaani Gyrokseen, paikalliseen liharuokaan. Yleensä gyros tarttuu mukaan kadun varteen upotetuista pienistä ravintoloista, mutta turistirysämme kylästä puuttuu autenttinen gyrosjointti. Arvelin bussimatkan lähellä sijoitsevaan Chaniaan (lausutaan Hania, paikallisittain kirjoitetaan Xania, get real motherfuckers!) ratkaisevan asian. Tavallaan niin tapahtuikin, löysin Mike's Gyros nimisen grillin pieneltä kujalta Chanian satamassa, mutta naistani miellyyttääkseni astelin kuitenkin geneeriseen ylihinnoiteltuun rantaravintolaan. Mukavampihan se yhdessä on syödä kuin erikseen. Siellä gyros tarjoiltiin lautaselta, eikä pitaleivässä suoraan käteen. Kampe oli kyllä hyvää, mutta ravintola paljasti taas yhden syyn eurokriisin purkautumiseen Jutan naamalle – näille jätkille ei kelpaa raha.

Aterioituamme pöytämme tyhjennettiin, sanoin miehelle haluavani maksaa. Saman sanoin 10 minuutin päästä ohi kävelevälle geelitukkaiselle miehelle, joka kuittasi asian sanomalla "yeees!" ja kävelemällä ulos kinuamaan uusia asiakkaita ravintolaan. Mitä saatanaa? Minulla on tässä rahat kädessä ja olen antamassa niitä yrityksellenne maksuna sapuskasta ja teitä ei kiinnosta? Get the fuck out! Alhainen kiinnostus ansaitsemista kohtaan on perimmäinen ongelma tälle kansalle. Eilen ostin pari kaljaa minimarketista, annoin kassan takana olleelle noin 10-vuotiaalle pojalle 2,2 euroa€ (tasaraha) ja hän alkoi antaa vastarahaa joka olisi ollut enemmän kuin olueni hinta! Jumalauta meinasin suuttua ja kysyä että tämänkö niistä eurobondeista saa? Luottamukseni Kreikan kykyyn maksaa velkojaan takaisin on alhaisimmalla mahdollisella tasolla. Ei tule onnistumaan.

Takaisin ravintolaan: Noin parikymmentä minuuttia odotimme jonkun asiakaspalvelijoista reagoivan tarpeeseeni antaa hänelle rahaa. Olin todella lähellä vain suksia pois raflasta maksamatta. Meiningin olisi ymmärtänyt paremmin jos paikka olisi ollut edes täynnä, terassi oli korkeintaan puolillaan. Käytännössä siis minulla, esimerkkivaltion kansalaisella on hankaluuksia maksaa itse itselleni velkaa takaisin tässä maassa. Miten se tulisi paikallisilta onnistumaan? Täällä on liian kuuma muutenkin minkäänlaiseen työntekoon.

Tsemppiä Jutta. Shit ain't easy.