Lonkeroseikkailu 1/3: Mojito, lol...

Hartwaltsun originaali long drink sisältää vettä, sokeria, giniä, hiilidioksidia, happamuudensäätöaineita, aromeita, stabilointiaineita sekä salfori- ja sitruunauutetta. Olvin mojitolonkero sisältää vettä, sokeria, OMENATÄYSMEHUTIIVISTETTÄ ja originaalin sisältämien aineiden lisäksi myös rypälesokerisiirappia. Jotenkin kuvaavaa tämä, että siinä missä toisessa on giniä, toisessa on omenatäysmehutiivistettä.

Baariminna varoitti (kahdesti), että tää on hirveetä paskaa tää mojis, mutta ei se ihan niin ole. Olen nimittäin pahempaakin juonut. Ei tää silti hyvää ole enkä kyllä ostaisi, sillä ei tämä ainakaan lonkerolle tai mojitolle maistu. Sattuman oikusta join mojitoboolia tätä edeltävänä päivänä. Se maistui luonnollisesti mohikselta, joten makureseptorini oli hyvin kalibroitu. En myöskään ollut juonut mitään ennen tätä, joten kuoleentuminenkaan ei tule kyseeseen. Tämä oli teinivissyä. Maku on jotenkin tuttu, mutta en osaa sitä paikantaa. Ehkä joku rainbown eksoottiset hedelmät -tyylinen esanssimehu on se, johon tämä vivahtaa.

Tän nimittäminen mojitoksi on kyllä melkoinen vääryys. Luulen, että Ernesti Hemingtiekin unohtaisi sanoneensa jäähyväiset aseille, jos hänen vanhaa armastaan tällä tavalla pahoinpideltäisiin.