3.8.2011

Emoalus kutsuu, kuuleeko Koivisto?

Olin tsygäilemässä tuossa heinäkuussa. Huristelin Keskuspuistossa, kun en ollut aiemmin siellä päästellyt. Aikani kruisailtua käännyin kotia kohti. Aikani lisää huristeltuani minulle alkoi tulla nälkä. Ehkä tuttu tunne teillekin.

Tuolloin koin oudon tunteen. Minulle tuli ikävä entistä nokialaista gsm-matkapuhelintani. Sitä totaalisen ryssittyä N97-mallia, tuota saatanan keksintöä, jonka luoneet insinöörit ovat aiheuttaneet monta työtöntä ihmistä Suomeen, väitän. Yksi hyvä feature puhelimessa oli, löysin sen vahingossa.

Puhelimen navigaattorissa oli nimittäin sellainen ominaisuus, että siihen sai ilman lisäosia näkyviin missä tahansa Suomessa lähimmän Mäkkärin. Loistava ominaisuus, kuin luotu minulle, luulin. Turha ominaisuus kuitenkin lopulta, kuten koko laite.

Nimittäin tuona päivänä, kun huristelin, olisin tarvinnut tuota ominaisuutta eteläkorealaiseen luuriini. Teki mieli Mäkkiruokaa ja tiesin, että jossain lähettyvilläni on Mäkkärin pääkonttorin ateriapalvelu. Tarkemmin en vain tiennyt osoitetta. No eipä hätää. Noin 20 sekuntia sen jälkeen, kun olin saanut Mäkki-idean, nousin pois pikkupolulta tielle ja kääntäessä päätäni, näin kultaiset kaaret, jotka kutsuivat minua.

Toisissa on kai "näytä lähin Mäkkäri" -ominaisuus sisäänrakennettuna. Näin vaimo ainakin minulle väitti veistellessään jotain "mothershipistä", joka kutsuu mua kotiin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti