Kuin piha ilman sadettajaa

Taas takaisin Amerikkaan. Kofeiinittomuus on tuon maan suurimpia juttuja. Suomessa en ainakaan ole törmännyt koskaan siihen, että kofeiinitonta kahvia olisi saatavilla kannuissa kahviloissa. Tilaamalla erikseen voi ehkä saada. En tiedä, mutta voi olla, että en ole koskaan moista tavaraa juonut. Suomalaisessa kulttuurissa kofeiinittomuus on lähes kirosana. Toisin on terveystietoisessa (?) Amerikassa.

Yksi asia, jota totta kai reissullani halusin kokeilla oli kofeiiniton kola. Tätä olin luultavasti joskus juonut, sillä saahan sitä vanhalta mantereelta myös. Kofeiiniton laittikola. Hitto, todellakin sama olisi juoda vettä. Voi olla, että ennakkoluuloni maistuivat siinä osaltaan (ennakkoluulot ovat kofeiinin tavoin tärkeä osa suomalaista kulttuuria), mutta en tykännyt. Laimeaa, säyseä, mautonta ja mitäänsanomatonta kuin Samuli Putron musa.

Pahinta tässä on se, että tiedät tekeväsi väärin. Kofeiiniton kola on kuin ehtoollisviini ilman voltteja, Jeesus luultavasti ei kattelisi kumpaakaan, vaikka uskoisin hänen siunaavan homoliitot kyllä. Johonkin kuitenkin se raja on vedettävä.

Yllättävää muuten tuo, että voi alkaa kirjoittaa virkettä ja huomata, että yhtäkkiä Jesse hyppääkin siihen megeen. Tutkimattomat ovat kansalaisjournalistin mielet. Yhdessä asiassa mieli on kuitenkin vakaa ja henki vahva: kofeiiniton kola on hauska kuriositeetti, mutta ei muuta.