Leinosen keittiössä: Kanankoipia Seinäjoen tapaan

Isäni viittaa kanaan ja sen osiin nimikkeellä "tunkiontallaaja hyi saatana". Jotenkin juuri kanankoivet ovat yleisesti inhotussa asemassa, ehkä niiden syömiseen tarvittava hienoinen vaivannäkö aiheuttaa hipstereissä puistatuksia. On epäilemättä helpompaa syödä kaikki smoothiena, helpottaa yksivaihteisen jarruttoman pyörän ajamista, jos ei tarvitse pureskella. Kanankoivet ovat kuitenkin äärimmäisen edullinen ja elegantti tapa karkoittaa nälkä. Koiven mutustettuaan lautasella on epämääräinen kokoelma luita, niveliä ja muita todisteita juurikin siitä että tämä suupala on joskus möllöttänyt oman paskansa seassa liian ahtaissa oloissa. Vaatii siis tietynlaista kovuutta syödä kanankoipia. Sisäfilepihvissä ei tule vastaan niveliä tai luita, täten sisäfile is for pussies.

Esimieheni (kyllä, jopa messiailla on esimies) luotti kokkaustaitoihini juuri sen verran, että uskalsi jakaa perintöreseptinsä Pallolaajennuksen kanssa. Kyseinen resepti on niin monimutkainen, että jouduin kuvaamaan Leinosen Keittiöss䙩-videon tehdäkseni oikeutta sen eleettömälle kauneudelle. Esimieheni on kotoisin Seinäjoelta, ilmeisesti siellä on mäkimaisemien puutteessa syöty enemmänkin kanankoipia.

Tarvitset kokkaukseen:
Vuoka (liian pieni kolmelle kanankoivelle on juuri sopivan haastava)
Riisiä
Vettä
Kasvisliemikuutio
Kanankoipia
Kolajuomaa

Voit myös pilkkoa riisien sekaan väriksi porkkanoita, mutta ne voi myös korvata värikkäällä lautasella tai t-paidalla.

Kokkaus kannattaa aloittaa heittämällä nopalla veden määrä desilitroissa, sen jälkeen heität samalla nopalla riisien määrän desilitroissa. Kasvisliemet tai suolan voit sotkea veteen tässä vaiheessa. Sitten heität koivet koko komeuden päälle ja nakkaat uuniin noin 209 asteeseen. Seinäjoella ruoka on valmista tunnissa, mutta muualla maailmassa voi valmista tulla nopeamminkin.