Sadonkorjuun litkua

Istun tässä ja siemailen tölkillistä Angry Birds limonaatia. Halutessani voisin olla pukeutunut samaisen teeman mukaiseen pyjamaan, kalsareihin, kumipukuun, mihin vain. Ympärilläni voisi olla vihaisia lintuja tapetin muodossa ja takapuolessani voisi olla Angry Birds anustappi. Tyydyn kuitenkin tavalliseen tappiin ja seinätkin ovat korkeintaan likaiset.

Tyytymistä tavalliseen on luvassa myös Angry Birds Tropic limpskaa juodessa. Maku viittaa johonkin elähtäneeseen Jaffa-tuotesarjan kausituotteeseen, tiedättehän ne joita myydään vain pari kuukautta kerrallaan, koska kukaan ei toista pulloa ostaisikaan. Juuri niitä, joita saa sitten kauden loppupuolella alennuksesta kaksi pulloa eurolla.

Kyllä tämä valitettavasti menee samaan sarjaan Matti-siiderin kanssa, vaikka eri alagenreä edustavatkin. Siinä missä Matti-siideri on kulttuuriperinnöltään tärkeä vaihe suomalaisesen identiteetin rakentamisessa yksilöiden kautta, Angry Birds limonaadin ainoa tarkoitus on tienata rahaa mahdollisimman paljon mahdollisimman äkkiä. Miksi muuten brändi kulutettaisiin puhki yhdessä vuodessa lisensoimalla nuo saatanan tirpat joka ikiseen tuotteeseen? Matti sentään teki vain siiderin, keskittyi sen juomiseen ja tunnetaan laajalti elävänä legendana. Tätä menoa Angry Birds tunnetaan satonsa nopeasti korjanneena muutaman vuoden lentona, jonka metrimäärä ei ole lähelläkään Nykäsen parhaita ponnistuksia.