Olemme Leinosen kanssa vasta oppipoikia (aka Nuo ylväät Koffin naiset)

Kuvan kolatölkki ei liity tapaukseen.

Jussin kanssa olemme levittäneet kolan ilosanomaa ja keksineet muun muassa joulukolanterin. Meikäläisellä on aina kolaa töissä ja siellä tyhjien tölkkien kokoelma, paitsi herättää keskustelua ihmisissä, myös toisinaan kaatuu kolisten herättäen keskustelua ihmisissä. Silti olemme vain oppipoikia, mitä tulee kolaan ja sen alaluokkaan työkolaan.

Olin eilen tutustumassa jenkkioluisiin Koffin iloisten veikkojen kanssa. Palaan olueen myöhemmin, mutta ensin tärkein eli kola. Tapasin nimittäin pari naista, jotka olivat osanneet hakeutua oikeaan paikkaan töihin ja hyödynsivät totisesti asemaansa maksimaalisesti. Siten, että jopa tunsin pelonsekaista kunnioitusta.

Panimosta, kun on kyse, niin ei yllätä se, että virvoitusjuomat tulee talon puolesta. Jumanskegale mäkin haluan "juomapojan" meille töihin. Pitänee pistää aloitetta laatikkoon tai työhakemusta Keravalle. Oma poju, joka tilauksen mukaan tuo kolajuomia kaappiin, aijjai. Ilmainen kahvi on niin bleeh siihen verrattuna.

En tiedä vaan, miten siinä kävisi. Pelkoa ja kunnioitusta herättänyt asia nimittäin oli se, että tapaamani kaksi naishenkilöä arvioivat juovansa noin kolme litraa kolaa päivässä. Kolme litraa on melko runsaasti, nääs. Ja jos arvioit keskimääräiseksi kulutukseksi kolme, kyllä sitä toisinaan menee neljä ja hulluna päivänä viisi. Viisi litraa kolajuomaa päivässä, sehän ymmärtääkseni tappoi Jimmy Hoffankin.

Onhan kola hienoutta ja ehdottomasti ottaisin sitä mukaan autiolle saarelle, mutta silti olette kyllä eri tasolla. I salute you.

P.S. Muuten ei oo hätää, pidän kommentit omana tietonani ;)