Tupla-keksilöitä, mutta ei marmelaatia

Olin kemuissa tuossa joku aika sitten. Mutkin kutsutaan joskus jonnekin. Simben kemuissa kitara soi ja laulu raikasi. Ja tarjoamiset olivat aika jees.

Montaa itsetehtyä herkkua tarjottiin, mutta kaupan tavaraa myös. Kaupan tuotteista vaikutuksen tekivät eritoten jotkut Tupla-patukkakeksit, joita en suoralta kädeltä muistanut aiemmin syöneeni. Mukavan makeita jytkypötkyjä. Vaimo - ei yllättävästi - ei lämmennyt, ja selitys oli vanha tuttu: "Liian makeaa."

Minä olen tunnetusti eri maata: Ludvig XIV:tä soveltaen voisin sanoa, että makeus, se olen minä. Ja diggasin keksejä kyllä, taisin syödä enemmän kuin lakisääteisen osani niitä. Pieniä keksin ja patukan yhdistelmiä, keksintöä ei voi pitää huonoja. Ei ehkä sellaista syötävää, mitä tulisi itse äkkiä ostettua omaksi herkkupalaksi. Vaatii jonkun syyn, vieraita tai jotakin. Tai Simbe-kemut.

Onneksi apu toisinaan on lähellä, kun hätä on keskivertoa akuutimpi. Leafin veijarit nimittäin lähettivät minulle maistettavaksi näitä melkein samoja jytkyjä eli Tupla Shufflen uutuudeen, toffeeversion. Ehkä mulla on joku henkinen konnektio Turkuun. Toffeeversio muistuttaa hieman Lion-patukkaa makumaailmaltaan, mitä ei voitane pitää huonona asiana. Snadisti makeempi ehkä kuin se toinen, eli mennään jo meikäläisenkin ylärajoilla, mutta hyvää silti. Ehkä originaali kuitenkin parempi, mutta pitäisi syödä enemmän, jotta pääsisin varmuuteen...