Behind Enemy Lines: Tehtävä Keski-Pasilassa

Kuinka hipster meininki on, jos pidetään isoja aurinkolaseja, puhutaan paljasjaloin siitä, miten kaupungissakin meitä ympäröi syötävä luonto ja ajellaan fixipyörällä? Sanoisin, että aika hipsteri. No, vanhan sanonnan mukaanhan pitää pitää ystävät lähellä - ja viholliset vielä lähempänä. Lisäksi minulle luvattiin pizzaa ja viiniä, joten totta kai menin paikalle.

Puukkovalmistaja Fiskars kutsui tutustumaan jonkun sponssaamansa Dodo ry:n kaupunkiviljelyhankkeeseen. Tyypit pitää kaffilaa Keski-Pasilassa, jossa kasvatetaan Biolanin voimalla kaikkea kivaa ja puhutaan siitä, miten kaupunkiluonnosta voi löytää syötävää luonnosta. Käytiin siinä pyöräajelullakin asiaa todentamassa. Jotain takiaista ja muuta saatiin, mutta täytyy kyllä sanoa, että ihan vielä ei kaupunkimme meitä ruoki, sen verran huonosti tavaraa mukaan tarttui.

Nälkä olisi kyllä jäänyt pelkillä Keskuspuiston antimilla, mutta pahinta oli se, että hippien uuni ei ollut vielä valmis. Mulle luvattiin pizzaa - sain salaattia. Katsokaa nyt tuota kuvaa... Jussille maistui kyllä nauru, kun asiasta livenä raportoin. Jos viini ei olisi ollut ihan maukasta, en tiedä, mitä olisi tapahtunut. No, kenkiä tai ei, meitä hippeilyn saloihin opastaneet tyypit olivat ihan mukavia, ei siinä mitään. Yksi kaveri näytti epäilyttävästi Leinoselta...

Kuitenkin sanan "pekoni" opettelu tekisi porukalle hyvää. Itse ainakin luotan siihen jatkossakin. Mainittakoon lisäksi, että oivan sivumaun koko proggikselle antaa se, että tyyppien hispter-viljelmät ovat ymmärtääkseni aika prikulleen siinä kohti, mihin on suunniteltu Keski-Pasilan uutta tornitalokeskittymää. Kaverien kömmänä tuonee oivasti väriä satametristen talojen lomaan.

Hauska reissu sinänsä, hieman tavallisuudesta poikkeavaa ainakin mulle oli kerätä jotain maastosta Nordenskiöldinkadun vierestä ja pistää suuhun. Toisaalta en vältsyyn ole mitään kyllä menettänyt :D Lisäksi on aina hauska nähdä asiaansa vakavastiotettavia ruokabloggareita, jotka kirjoittavat blogiin reseptejä tai muuten palvelevat lukijakuntaansa. Moisessa seurassa tunnen yleensä olevani se yläastepoitsu, joka uskonnontunnilla raapustelee vihonkulmaan "MetallicA", kun muut miettivät Siddharta Gautamaa...

Lopuksi vielä vähän aiheen sivuun ja avoin kysymys fixipyörien omistajille: mitä hyötyä on fillarista, jolla ei pysty kovinkaan paljon ajamaan? Ei ainakaan velodromin ulkopuolella. No offence to anyone, mutta suosittelen, että fixit kiinnitetään hipstermäisesti kattoon, vaikka ei sekään hyvännäköistä ole. Ei niillä ajelua kestä kattella.