First world problems: To Mac on not to Mac?

Ei tää näytä vaikealta ainakaan kuvassa...

Elämässä on monenlaisia vaikeuksia, tiedätte varmaan. Nimimerkki Vaimo just mainitsi lukeneensa lehdestä jostain siirtotyöläisestä Saudi-Arabiassa tai jossain. Vuosikaudet oli ollut siellä duunissa, parit muksut kotopuolessa Indonesiassa tai jossain. Aika rankkaa. En nyt väitä mitenkään olevani samalla pallokentällä ongelmani kanssa, mutta ei se aina helppoa ole täällä ensimmäisessä maailmassakaan.

Sateen takia piti mennä bussilla töihin pitkästä aikaa sen sijaan, että olisin tavalliseen tapaan painanut menemään Jupiterillani. Kampissa olen oikeastaan aina vaikean valinnan edessä. Mäkkärihän se aina kutsuu kahvi+juustollaan, mutta Kampin Mäkki tahtoo olla aamuisin hidas paikka ja toisaalta ei juustoa sovi ahmiakaan. Jos kuitenkin tupustaa ruoan kanssa, ehtii laiturilta lähteä helposti bussi, kaksi. Se taas tarkoittaa sitä, että on töissä myöhemmin. Jokainen minuutti saldoa on arvokas. Problematico, sanoi espanjalainen.

Tänään eli eilen kohtalon karvanoppa kieppui kuitenkin voitokseni. Olin juuri oikeaan aikaan liikkeellä ja kiitos kesäaikataulujen, söin purilaiseni enkä missannut yhtään bussia. Pieni voitto pienelle ihmiselle. Kelpaa ottaa sitten loppupäivä turpaan...

Kahvinjuontiin Mäkissä ei sentään tälläkään kertaa ollut aikaa, se piti höliä matkalla. Jukoliste kerran eräs nainen ei päästänyt mua kupin kanssa bussiin. Mitä mä sillä kupilla muka teen, juoda aattelin... Kai se oli sen paikan sheriffi. Frank Drebiniä lainatakseni olisin voinut kysyä "Who's the old hag, she take one in the face?" Eli kai silläkin vaikeaa oli, mutta - kuten jo sanoin - en väheksyisi omia bussinvaihto-ongelmianikaan.