Nillitystä Mäkkärissä ja pikku-picnic

Oli muuten v-käyrä aikas korkealla sunnuntaina. Iloisen perhereippailun lomassa menin hakemaan pieniä picnic-tarpeita (tosi pieniä...) Ruoholahden Mäkkäristä. Joku dille odotti mun kanssa tilaamiaan ruokia. Hänelle lyötiin eteen parissa kassissa ateriat ja lisäksi yksi tuplamakupirtelö. Siitähän tämä valkoisen roskaväen malliyksilö riemastui.

Jumalauta nillitti koko sen pari minuuttia kassalla, kun mä odotin omiani. Nilliti-nilliti-nilliti. Ei mitään sen kummempaa tapahtunut kuin, että joutui odottaan sitä pirtelöään hetken. Omg, joku asiakaspalvelussa teki virheen, stop the painokone. Oli muka kokenut suurenkin vääryydeen, vaikka suurin väärys oli tapahtunut jo silloin, kun tää kaveri rääkäisi ekan kerran synnärillä (jos siis ei ole saunassa syntynyt). En tiedä, mistä oli kyse, yrittikö köyhä luikerrella niiden maksusta vai mitä, mutta näin punaista.

Olisi pitänyt käydä salilla nuoruudessa, niin vois helpommin aukoa asiakkaana päätään takaisin, kun myyjän kuitenkin pitää olla asiallinen. Kaveri oli ehdan lapsenhakkaajan näköinen ja skrodehko, joten rillipään tinttaaminen Mäkkärissä ei olisi varmaan paljon vaatinut. Päätin siis pysyä hiljaa. Edellisen artikkelin kuvasta (en oo se hipsteri, kansalaistoim. huom.) saatte jotain osviittaa avuistani niin sanotuissa ruumiillissa temmellyksissä. Ja juu, tekniikkahan se tärkeämpää on, mutta entä sitten, kun ei ole sitäkään..? Onneksi myyjä ei ollut selkeesti ekaa vuoroaan tekemässä eikä turhaan nöyristellyt ja pyöräytteli silmiään kollegalleen. Apina varmasti edes tajunnut mitään.

Puuuuuuuuuuuh. Mutta picnic oli hyvä, koostui juustohamppareista ja pienistä limuista. Täytyy näin kylmien kelien aikaan pitää tarjottavat maltillisena, kun pysähtyessä saattaa perse jäätyä. Suositan.