Nykyään kun käyn kotona perintöä kerjäämässä saan maistaa lusikallisen mennyttä elämää. Elämää, jossa leivän päälle laitetaan surutta liian monta meetwurstisiivua. Eikä kukaan vilkuile pahasti kulmien alta, korkeintaan kehottaa laittamaan vielä pari siivua lisää. Onneksi äiti on viisas nainen ja biafralaisesta olemuksestani päätellyt että kyllä tuolle pojalle pitää antaa evästä mukaan. Nykyään saan mukaani ison laatikon tai pussukan täynnä lihapullia, joko tavallisia versioita tai fetajuustosydämellä terästettyjä. On ollut aurajuustoakin, kai ihan vain pröystäilläkseen. Kyllä siinä kultapojan kelpaa astua tyhjään kämppään töiden jälkeen ja nakata ranulien viereen muutama pyörykkä suoraan ytimestä. Jaksaa taas pojattaa aikalaisia työn, harrastuksien ja vapaa-ajan saralla.
Kiitos Äiti!
Tuo äitien helmasynti :) Täytyy myöntää, että kun Belga muutti opiskelijakämppäänsä, aloin työntää mukaan aina jotakin herkkua. Ettei tule vitamiinivajausta, suklaapulaa, herkkuhetelmäahia tms. Se nyt vaan on semmoista, että pitää huolehtia. Ja hyvin ne näyttävät pojalle kelpaavan. Joten ollos huoleton, niin se vaan käy! Oikeiden äitien tekemää (tai ainakin huolella ostamaa) oikeaa ruokaa.
VastaaPoista