Taustaksi sanottakoon, jos joku ei hittolainen ole joka artikkelia lukenut ja sanoja sydämeensä kätkenyt, että osa yksi sisältää ennakkotiedot siitä, mitä tavaraa Vikingfjordin mojitot on ja haaveen kesäbileistä bikinityttöjen kanssa. Mutta kuinkas sitten kävikään...
Ei se ihan putkeen mennyt, ja tulipahan taas todistettua, että vaimo on oikeassa aika usein: en tunne biksaihmisiä. Järjestin mojitobileet ja typyköitä tuli, ilman biksuja joka iikka. Kivaa oli silti ja mojito eri muodoissaan virtasi. Jonkinasteisen alkusysäyksen mojisbileidealleni antoi laatikollinen Vikingfjordin vattumojitoa, joka mulla oli kaapissa. Sitä maistelimme.
Täytyy sanoa, että pettymyshän tää oli. Perusmojito, jota maistellaan ykkösosassa, sehän oli yllättävän hyvää ja mikä tärkeintä, mojiton makuista ilman mitään lisukkeita. Testikaverini oli yrittänyt sitä jopa ostaa Alkosta joihin kemuihn, jos oikein muistan, mutta ei ollut saanut. Saamattomuutta hieman kyllä kummeksun, koska idea on hyvä. Vattumojitossa laatikkomaisuus on yhtä hyvä idea kuin perusmallissa, mutta maku pettää, vaikka asiaankuuluvat lisukkeetkin lillivät mukissa.
En tiedä, mutta jotenkin tuli sellainen olo kuin olisin juonut Juissin sekamehua ja votkaa sekoitettuna. Ei kauhean hehkeä combo tuo. Vadelma on aika vaikea maku, ja tässä kohti mennään metsään. Mutta jos kahdesta mausta toinen on ihan jees, niin sehän ei ole huonosti. Enää on se ongelma, että tuotetta ei saa mistään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti