Greippimehua, nami-nami

Meillä on Jusan kanssa selkeä työnjako Palliksessa. Jussi kirjoittaa ne sakkaiset ja lapselliset eritejutut, jotka hihityttävät ala-asteelaisia, minä ne nokkelat neronleimaukset, jotka sulattavat nuorten, kauniiden ja älykkäiden naisten syömmet. Tällä kertaa astun kuitenkin aidan yli ja kirjoitan spermasta.

Jussihan preparoi tuossa yksi päivä greippilimunaatia John Holmes -näkökulmasta. Ilmeisesti kaveri oli saanut liikaa aurinkoa tai jotain. No joka tapauksessa, asia jäi takaraivooni ja tuli taas niin sanotusti eteeni, kun ostin greipin ja puristin siitä sananmukaisesti mehut irti.

Aika jytkyä tavaraa tuo mehu, mutta ihan hyvää. Sitrushedelmien juontia helpottaa se, että ne varmasti sisältää kaikkia hyviä vitskuja ja muita, joilla voi kompensoida kolan litkimistä. Mutta onhan tuo kohtuullisen ei-herkullisen näköistä.

Mietin vaan Jussi, että jos haluat saada täydellisen vastineen tuolle käsittelemällesi eritteelle, niin itsepuristettu greippimehu, jossa on hedelmäliha joukossa, on varmaan aikas liki. Itse juon mehuni mieluiten aina mehuna ilman sattumia, sillä olen sellainen hienostelija...