Vedetäänkö?

Karkkia syömällä humalaan. Ei, nyt en puhu valkoisen roskaväen "kasvattamista" huonotapaisista kakaroista, joille annetaan aina mahdollisimman paljon karkkia ja muuta herkkua, jotta Vili-Valtteri ei vain koskaan koe minkäänlaisia pettymyksiä ja jotta he ovat ensimmäiset 10 vuotta elämästään tauottomassa sokerihumalassa ja sen jälkeen lopunelämää muuten vain mulkkuja.

Nyt puhun viinakarkeista. Liköörisuklaat ovat varmasti kaikille tuttuja. Voi änkerö, jos sellaisen lapsena söi vahingossa. Joltain vanhalta ihmiseltä sellaisen saattoi saada ja huomaamatta iloissaan syödäkin. Lapsen toimivalla makuaistilla se oli jotain aivan muuta. Ei sillä, en ole vanhempanakaan näille lämmennyt.

Töissä yksi päivä sain eteeni uuden tuttavuuden. Votkasuklaan. Näitä oli joku tuonut tuliaisina laivalta tai jostain. Ei ne nyt niin pahoja ollut, mutta ei kyllä hyviäkään. Kysyin äsken ennen kirjoittamisen aloittamista vaimolta, että ketkä tällaisista karkeista tykkää. Vastaus oli, että keski-iän ylittäneet naiset. Lienee totta, sillä näkin oli sellaisen tuomia.

Kuriositeettina mainittakoon, että laskujeni mukaan tuo aika iso boxillinen noita suklaita sisälsi alkoholia keskiolutpullollisen verran. Olisi siis mahdollista päästä humalaan näillä. Kuusi laatikkoa vastaa sikspäkkiä. Vedetäänkö siis paketti suklaata, vedetäänkö pönttö sekaisin, vedetäänkö hurjana pitkin kylää? Ei todellakaan.