On kesä 1970, olen Nixonin Rikulla keikkahommissa. Tällä kertaa ennalta vaikeasti ohjailtava kohtalo on paiskannut minut johonkin Laosin ja Kamputsean rajalle. Tai mistä tässä enää tietää kenen viidakkoon kyyneleensä valuttaa, samaa napalmin raiskaamaa puskaa tämä on ollut jo viikkoja. Osa joukoista on jo vedetty pois kuten keskeytetyssä yhdynnässä on tapana. Tiedossa on muutaman päivän kurainen marssi takaisin Da Nangiin, jossa suuri sika jokaisessa meissä pääsee valloilleen. Olemme pommittaneet, ampuneet ja polttaneet kylän toisensa jälkeen. En tiedä miksi, mutta kai joku jossain näitä kuoleman ohjaksiakin pitää käsissään. Kukaan kylissä ei myönnä kuuluvansa Vietkongiin, mutta miksi kylässänne sitten on salaonkaloita sissejä varten? Mihin tässä enää uskoo, mitä me edes teemme täällä? Kuuma on kuin Kaukosen Timon saunassa ja ilma haisee paskalta, tai ehkä se olen vain minä ja hiljaa mätänevä ihmisyyteni. Elämä täällä on kuin märkivä avohaava, toivo paremmasta on yleensä vain kuumeinen houre. Ruoka on kuitenkin hyvää, jos nyt sattuu pääsemään elossa lautasen äärelle.
Vietnamin sodan kokemukset tulvivat mieleeni astellessani Lyonin aasialaiskadulla toimivaan vietnamilaiseen ravintolaan, jonka buffet vakuuttaa minut siitä että kukaan täällä ei ole Charlie. Alkupaloiksi on kaikkea mahdollista uppopaistettua rompetta ravuista kanansiipiin, puolet tarjoiltavaista pysyttelee ujolle miehelle mysteerinä. Pääruokansa saa koota vapaasti eri aineksista, jotka entisen voimanostajan näköinen nainen paiskaa kattilaan ja sen jälkeen pannulle valitsemasi soossin kaveriksi kihisemään. Lopputulos on juurikin sitä, mitä itse halusit. Nerokas bisnesidea siirtää lautasen kokoaminen asiakkaalle itselleen, jolloin mahdollinen moka annoksen tasapainossa on myös osittain ruokailijan. Itse pakkasin kuppiini kanaa, paprikaa, porkkanaa, hieman kaalta ja vähän lisää kanaa. Kastikkeeksi valikoutui tavallinen soijakastike lähinnä siksi että vietnamilaisen rouvan ja suomalaisen jääkärin välinen kielimuuri on Ranskassa poikkeuksellisen jykevä. Ei se mitään, sillä ruoka oli juurikin sitä mitä halusinkin. Vedä joukot pois Nixon, tämä pöperö on hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti