Mikäli ulkomailla yllättää ruokajännitys ja et oikein keksi mitä söisit, kannattaa suunnata katse ruokalistojen nimikavalkaadiin. Kebappiloissa sieltä yleensä löytyy tuttu sana, nimittäin "americain", amerikkalainen. Kyseessä on leipä, jonka väliin nakataan pari hampurilaispihviä pilkottuina palasina ja päälle ranskalaisia. Kastike on vapaavalintainen, mutta koska ymmärrät ranskalaisen molotuksesta vain sanan "barbeque", leipä tuppaa tulemaan bbq-soossilla. Amerikkalaiseen olen tutustunut myös aiemmalla Ranskan ristiretkelläni ja ne ovat aina maistuneet mahtavilta, mutta leivät ovat silti jättäneet sieluuni haavan. Vaikka ruoka on ollut hyvää, sen ostotapahtuma usein ollut vittumainen ja töykeä. Näin kävi joka kerta edellisessä matkakohteessani Perpignanissa, joka tunnetaan Ranskan peräpukamana. Ostotapahtumahan koostuu käytännössä kolmesta kohdasta, morjestuksesta (bonjour!), tilaamisesta (un americain oui!) ja maksamisesta (merci beaucoup au revoir!) joten luulisi siitä selviävän ilman vittuilua. Täällä Lyonissa se onnistui ensimmäistä kertaa ilman tuskia. Apuna luonnollisesti oli varmasti naispuolinen blogiassistenttini, jolta Asterixin murre sujuu aivan kiitettävästi.
Toivottavasti Suomenkin kebukulttuuri rikastuisi tällä sandwichien genrellä. Kovin paljon parempaa lounasta tai välipalaa en keksi kuin leipä johon nakataan kebua tai jauhelihapihviä ja ranuleita päälle. Setti ei ole niin maadoittava kuin kotimaiset kebuateriat vaan sen jälkeen pystyy vielä toimimaan tehokkaasti osakkeenomistajien iloksi ja potkujen pelkääminenkin onnistuu hyvin. Americain maksaa täällä 4-5 euroa ja vittuilukaan ei tällä kertaa lisännyt hintaa. Suosittelen.
Aiheesta poiketen; Lyon<3 Itsehän söin siellä vaan paikallisessa mäkkärissä...
VastaaPoista