Kolan ja sipsin voimalla tekee vaikka töitä

Työpaikoilla juhlistetaan toisinaan erilaisia asioita. Välillä sitä, että porukkaa tulee lisää, toisinaan sitä, että väki vähenee. Vanheneminen ja kopiohuoneen Suskin sutaiseminen kelpaavat myös herkuttelun syyksi. Tällä kertaa onnistuin taas välttämään sen, että perheeni joutuisi työttömyyteni vuoksi asumaan sillan alla, joten päätin ilahduttaa työtovereitani pienillä herkuilla. Ajattelin laatikon ulkopuolella istuen.

Kakkuhan on se perinteisin, erilaiset kuivakakut ja nisut myös yleisiä juhlaherkkuja. Juurikin tuollaisia tarjottiin vain pari päivää aiemmin läksiäishengessä ja tuumasin, että minä pystyn parempaan. Siinä höpöttäessämme keksin, että itseäni juhlistaakseni vien sipsejä töihin. Miettikää nyt, sipsejä ja kolaa töissä, sehän on jo melkein siedettävä tilanne.

Snadisti ajattelin, että mua pidettäisiin hulluna. Mainittakoon, että työkaverini juuri viime viikolla (ja tänään) totesi minulle, että olen hullu. Ehkä olenkin, mutta sipsit eivät tuoneet minulle stigmaa, vaan päinvastoin. Olivat yllättävän suosittuja. Karsu ja Suffelipuffit totta kai upposivat, mutta sipsitkin hyvin.

Olen joskus aiemmin kirjoittanut siitä, miten kannattaisi hämmentää viemällä jotain hyvää syötävää töihin ilman mitään syytä. Se piristää ja ihmetyttää. Tokikin te lukijat noudatatte tätä saamaanne ohjeistusta jo, mutta jatko-opasteena sanon nyt, että viekäähän joskus töihin sipsejä. Ilo tulee olemaan auvoisa.