Francois Delecour: Raa'an hampparipihvin arvoitus

Olen viime aikoina useaan otteeseen saanut eteeni sisältä reippaasti punaisen hampurilaispihvin. Näin on käynyt Rovaniemellä Wingstonissa, Oulussa Kauppurissa ja nyt Lyonissa Gastonissa. Joissain paikoissa se on ilmeisesti ihan yleinen linja, että jauhelihapihvit jätetään mediumiksi. En jumalauta tajua. Kunnon pihvissä ymmärrän homman täysin, mutta jumalauta jauheliha on jauhelihaa ja hamppari on hamppari. Sen verran on tullut oman elämäni molekyyligastronomiaan vuosien varrella tutustuttua, että tajuan lihan maistuvan kypsennettynä paremmalta ja mehukkaammalta. Kypsennys herättää mausteet eloon ja valmistaa lihan syömisen tärkeintä aspektia, suutuntumaa, varten. Pinnalta kypsä ja sisältä mömmö jauhelihapihvi on kuin treffit ladyboyn kanssa Phuketissa, vaikuttaa hyvältä mutta puolessa välissä joku läpsii mulkulla naamaan.

Enkä todellakaan vaadi että pihvi käristetään kuivaksi, mutta se, että liha on jopa melkein kylmää pihvin ytimessä, on surkea esitys. Ymmärrän täysin, jos tuollaisen medium-rare burgerin saa tilattua, mutta että se on standardi ja well done täytyy erikseen tajuta tilata. Aika paksua ja samalla huolestuttavaa. Varsinkin, kun tämä on tapahtunut jo kolme kertaa putkeen, vieläpä eri maissa! Täytyy kuitenkin huomauttaa että valitsemamme ravintola Gaston Lyonin keskustan ravintolakeskittymässä ei välttämättä muutenkaan loistanut laadullaan, ruokailun aikana näimme kaksi koiraa ja kakaroiden ulvonta oli korvia huumaavaa. Mistäpä näistä ennakolta tietää.

Missä lukijamme seisovat tämän hampparipihvin kypsyyden kanssa? Olenko jotenkin väärässä vai, kuten tavallista, täysin oikeassa?