Viskitilanne parantumaan päin

Olen ennenkin tässä blogissa todennut, että pimein hetki on ennen aamunkoittoa. Ja olen ennenkin toistanut itseäni, tässä blogissa ja niin sanotussa normaalielämässäni. Enivei, sanonta on hyvä ja pitää kutinsa.

Viski oli loppumassa, kuten taannoin valitin. Olin alistunut kohtalooni ja tuuminut, että juon viimeisen Caolini syntymäpäivänäni. Ympyrä sulkeutuisi näin, sillä syndelahjaksi pullon sainkin. Sain kuitenkin toisen mahdollisuuden mestaruuteen kuin Mike Tyson ikään, sillä äitimuori repäisi ja antoi tänä vuonna lahjaksi pullon viskiä, Caol Ilaa. Huh, voitte siis lukijat huokaista helpotuksesta, pelkän Jamesonin voimalla täällä ei skriivata.

Sain nimimerkki velipojalta lahjaksi kirjan. 101 viskiä, "joita pitää kokeilla ennen kuin kuolee". Tuollaiset kirjat menevät usein helposti hipster-hifistelyn puolelle, mutta tässä oli tolkku ja huumori mukana. Enimmäkseen normilaadukkaan hintaista tavaraa.

Taitaa kuitenkin olla, että olen noista 101:stä juonut vain kuvan Caltsua, sillä normimerkeistäkin oli usein joku harvinaisempi painos valittu listaan. Edes Laphroaig ei tärpännyt, vaikka aluksi toiveikkaasti niin ajattelin. Olikin jotain Double Caskia. No, onhan tässä aikaa...