Olen viime aikoina liikkunut kirjoittelussa tieteenfilosofisissa sfääreissä käsitellen muun muassa niinkin monitulkintaisia asioita kuten (tölkin) koon merkitys ja Carrolsin eksistentiaalisuus. Siirtykäämme hetkeksi takaisin perusasioiden pariin eli hyvien voileipien hehkutukseen.
Kun Italia, Espanja ja Ranska lyövät viisaat päänsä yhteen, niin kukaan ei tiedä, mitä siitä seuraa. Välillä keksitään direktiivejä kurkun käyryydestä, toisinaan pommitetaan Libyaa, mutta joskus lopputuloksena on herkullisia voileipiä. Näin juuri kävi tänään eli eilen.
Meikäläinen diggaa patonkia, vaikka se Ranskasta tuleekin. Siinä suhteessa eroamme Leinosen kanssa toisistamme. Se on hyvä pohja monelle leivälle, ja tällä kertaa heitin päälle chorizo-makkaraa ja pecorino-juustoa. Ei voi muuta sanoa kuin magnifique, estupendo ja ottimo! Paras leipä pitkään aikaan ja upposi meikäläiseen kuin täsmäpommi tripolilaiseen basaariin. Jääkaapissa on yhä chorizoa ja pecorinoa, joten todellakin tulen ahtamaan tätä itseeni viikonloppuna. Ostin pecorinoa itsetehtyä pestoa varten ja olen digannut. Suolaista, mutta hyvää.
Patongin väliin sopii niiiiiii upeasti myös kinkku, omena, mozarella ja ehkäpä kaverina aurinkokuivattutomaattilevite.
VastaaPoista