Pääsiäinen ja munat

Jumalan pojaksi väitetyn miehen sanotaan kuolleen ristillä, joten me syömme suklaamunia keväisin. Jatkumo on selkeä, joten ei siitä sen enempää. En kyseenalaista, vaan käyn suoraan asiaan.

Suklaamunat ovat enimmäkseen ihan turhia. Epäilen vahvasti, että jossain päin maailmaa on pahan suklaan tehdas, joka niitä väsää. On tietysti yksi poikkeus, niin kuin kaikkeen, ja se on tietty Kinder. Se normisuklaa-valkosuklaacombo vaan on hyvä.

Kinder tekee muutakin tavaraa, mutta maksiminautinnon saamiseksi pitää ostaa munia. Se on perseestä, sillä ne ovat painoonsa nähden kalliita. Ituhippiä korpeaa myös se, että sisällä on turhanpäiväistä muoviroinaa. Silti niitä on ostettava muutamia. Ja lapsillehan nämä on suunnattu, muistakaamme. Kinder on jo jonkun aikaa ollut pienimmästä päästä munia. Muumien ja muiden kilpavarustelu on ajanut siitä ohi. Nyt Kinski on vastannut haasteeseen maximunalla. Kuvan jööti tais olla jotain kuusi euroa. Pakkohan se oli kokeilla, vaikka hinta huimasi köyhää.

Ei ollut hintansa arvoinen, mutta hyvä silti. Sen verran makeaa suklaata, että puolikas muna riittää himojen tyydyttämiseen mainiosti. Yllätysjuttu sisällä oli kooltaan melkein kuin normikinderi. Kiinnosti kieltämättä, että mitä sisältä paljastuu. Sisältä paljastui valoa taittava prismahärpätin, jonka voi kiinnittää ikkunaan. Ei oikein toiminut monellakaan tapaa, mutta sehän ei ole mitään uutta. Mielestäni paremman munan saisi, kun maxikinsun sisällä olisi normimuna...