Tour de Koivisto IV - Lukijamatka Tampereelle

Viikonloppuna toteutettiin Pallolaajennuksen ensimmäinen lukijamatka. Tour de Koivisto pakkasi kimpsut ja kampsut, hyppäsi junaan ja suuntasi Tampereelle. Siellä kierrettiin hieman yhdessä kera nimimerkki Typyn.

Alussa näytti huonolta. Kansalaisjournalisti joutui täydessä junassa samaan koppiin besserwisser Apple-teinien kanssa. Meinasi ottaa koville, mutta Philip Anselmon kanssa taistelimme parin tunnin matkan ja selvisimme. Palkkio kuitenkin oli hyvä, sillä painelimme rautatieasemalla treffattuamme Typyn kanssa häntä suorana pizzeria Napoliin (1).

Tämä eräs Suomen vanhimmista pizzerioista pröystäilee yli sadan pizzan listallaan ja vaikuttava lista onkin. Lisäksi pizzat ovat hyviä ja pizzan kylkeen tuotava valkosipulikippo ihan mahtava. Meikäläinen diggaa täpöllä. Tällä kertaa söin savustettua saksanhirveä, villisikaa, pekonia ja kaprista sisältäneen lätyn ja annan täydet pisteet. Voi nami.

Napolista suuntasimme kohti kauppaa, mutta otimmekin ex tempore -oluet. Päädyimme Sohoon (2). En kauhean usein täällä käynyt Tampereella asuessani, vaikka jokunen olut tuli kumottua noina vuosina. En kyllä tiedä, miksi en ole käynyt. Kiva mesta, jonka ruokiakin kehutaan. En ole syönyt, mutta kannattanee kokeilla. Olut oli aika aromikasta ja hyvää. En muista nimeä.

Jotkut kaupat - kummallista kyllä - ovat mieluisempia kuin toiset. Joissain ketju-S-marketeissa ei pitäisi eroja olla, mutta silti Tampereen S-market Pendoliino (3) on yksi suokkareistani. Edes typerästi kirjoitettu nimi ei häiritse. Kuvassa punnitaan espanjalaisia tomskuja, jotka olivat aikas hyviä. Selvästi ollaan menossa tomaattikautta kohti, koska olen viime aikoina syönyt oivallisia tomskuja.

Loppuilta vietettiin yksityiskodissa (4). Tarkempi osoite jääköön kartalle laittamatta, jotta stalkerit eivät ala Typyä kiusata. Ohjelmasta voidaan kuitenkin kertoa sellaista, että ruokalistalla oli viiniä, namiskuukkelia ja chilipähkinöitä ja että allekirjoittanut kälätti kuulemma liikaa jonkun tuiki tärkeän vaaliohjelman aikana.

Jälkikirjoituksena mainittakoon, että miettikäähän ihmiset, miten kivaa mun kanssa olisi viettää aikaa, kun dokumentoin koko illan näin tarkasti. Jollakin voisi mennä hermo, mutta ihmiset yllättävän helposti tuntuvat tottuvan siihen. Epänormaalista räpsyttelystä tulee normaalia. "Aina se tota tekee", he kai ajattelevat. No, yksi etuni tietysti on, että mulla on parhaat jutut. Se kompensoi.