Iisalmelainen olut ja ruotsalainen lipasto kohtasivat, mitä tapahtui?

Tänään pikauutisissa: Leinonen kehui aiemmin tällä viikolla Pirkka-olutta. En muista, mistä syystä, mutta jotain leinosmaista suunsoittoa siinä oli. Hauska mies. Mutta on ihan hauska ölbekin. Suomalainen laakerihan on sitä ja samaa, vaikka Lapparia pitääkin dissata ihan periaatteesta. Muuten en niitä erottaisi. Mutta Rainbown puutteessa Pirkka on suokkareitani yhdessä ES:n kanssa.

Pirkka-olut on myös yksi tärkeä työkalu asioiden kokoamisessa. En puhu nyt Leinosen itsetunnosta hävityn pöytäläpyottelun jälkeen, vaan siitä kun ostin lipaston Ikeasta. Ennen kuin jatkan, niin pysähdytäänpä kaikki miettimään hetkeksi heidän lihapulliaan... Huokaus, on ne kyllä hyviä... Vielä hetki... No niin, nyt voi jatkaa.

Niin ne mööpelit. Sopuhintaan ja ihan hyvän näköisiä. Mutta se kokoaminen. Kyllä siinä menee kovemmaltakin jätkältä sormi suuhun, kun 47 kiloa painavasta lipastolodjusta solahtaa ulos noin kuussataa erilaista suikaletta ja ohjelappu. Silloin tarvitaan jotain kuusiokoloavaintakin jytkympää.

Pirkkisolut ajoi asiansa kyllä oivasti. Kertaakaan ei tarvinnut purkaa mitään. Kerran vain taisi olla lipasto väärin päin ja lähes ilman kiroiluakin selvittiin. Annan sekä oluelle että itselleni 9/10 pistettä.