-Saatananperkele, karjaisi Martti ja heitti puolitusinaa varsikäsikranaattia kohti vanjan asemia

Reino Lehväslaiho on sotaveteraani ja kirjailija. Kutsun itse häntä Suomen Sven Hasseliksi. En ole Reiskaa lukenut, mutta luulen, että hän kirjoittaa melko samanlaisia suoraviivaisia läpysköitä kuin tanskalainen semisaku. Lehväslaihon ansioksi on sanottava, että hän on kirjoittanut "Aunus tulessa" -nimisen kirjan ilmeisesti tajuamatta nimen koomisuutta. Jarlakaan pystyisi moiseen.

No anyway, sain eräältä nykyespoolaiselta mieheltä lahjan tässä kerran. Tämä metsissä teltan kanssa ja ilman sitä viihtyvä mies toi suklaatia. Eikä mitä tahansa sinistä vaan saksalaista Scho-ka-kolaa, kofeiinia sisältävää tummaa suklaata. Kolaakin kai tuossa on, mutta ei se oikein maistu. Oikealle miehelle lahjuksen toi, sillä suklaa ja kofeiini ovat elämäni rakkauksia yhdessä vaimoni ja - pienemmässä määrin - kaikkien maailman muiden naisten kanssa. Ja kolan ja euron juustojen...

Ihan syötävää tavaraa, tumma suklaa toimii erityisen hyvin kahvin kanssa. Lisäpisteet kofeiinista: kun muutama pala sisältää saman kofeiinin kuin espresso, muutaman haukun ja hörpyn jälkeen kypärä pyörii päässä jo tottuneemmallakin korpisoturilla, luulen ma. En tiedä, kuinka vanha keksintö tämä mahtaa olla. Ehkä laimennettu versio Saksan sodanajan mallista. Onko siellä kaukopartiomiehet junaradankatkaisukeikoillaan pistelleet tauolla poskeen Aatu-sedän voimasuklaata? Suomalaiseen mieheen sen luulisi toimineen, sillä niin kofeiinille perso kansa olemme...