Typylän pop-up

Jalkani teputtivat tässä yksi päivä erääseen betonista tunnettuun kaupunginosaan Helsingissä. Se on outo paikka, siellä kun käännyt kadulta varomattomasti vasempaan, olet kohta jossain helkkarin tasolla etkä enää ihan niin vaan pääsekään takaisin kadulle. Kaiholla vain katselet huristelevia autoa ja kilisteleviä ratikoita...

Mutta asiaan. Olin tärkeällä asialla tuolla nistikeskittymässä, sillä sain ruokaa palkaksi television kantamisesta. Jos ette tienneet, olen ruokapalkalla houkuteltavissa melkein mihin vain. Tällä kertaa ronttasin tölsyä ja siksi söin kanakastiketta nimimerkki Typyn kotipesässä eli Typylässä.

Se on jännä juttu, sitä luulee tuntevansa toisen ihmisen, mutta täysin hänet tuntee vasta syötyään hänen valmistamaansa ruokaa. Ja mikä kokemus olikaan syödä Typyn soosia. Voi pettymys. Ei makua, ei tekstuuria, ei mitään. Ei varmaan edes yritystä, sen verran ponneton lopputulos oli. Yritä siinä sitten pitää naama peruslukemilla, kun ruoka ei vain putoa. Teki mieli sanoa, että mitäs jos nainen ens kerralla kannat viihde-elektroniikkasi itse.

No ei, tietysti kasti oli hyvää, kunhan kiusaan. Söin kiltisti myös ananaat, joista en niin perusta. Toisen ruoan syöminen on kuitenkin ihan omanlaisensa kokemus jotenkin. Siinä on paineita: on vain kaksi ihmistä, toinen tekee ruokaa toiselle. Omien mieltymystensä ja osaamisensa mukaan. Meinasin vitsailla taas, että se on niitä juttuja, jotka sijoittuvat kättelyn ja suutelun välille ihmissuhteissa. Mutta ei välttämättä niinkään, ainakin parisuhdemarkkinoilla suutelua esiintynee usein ennen ruoan tarjoamista, eli kokkaus on jopa muiskauttelua intiimimpää. Ihmisten soidinmenoihin lukeutuvaa yhteiskokkailua höpöstelytyylillä ei lasketa, vaan nyt puhutaan siitä, että toinen makaa sohvalla, toinen kokkaa.

Kokkaaminen, siinä voi tulla kiusallisia tilanteita, jos tilannetta ei haltsaa. Mitä jos vastapuoli ei diggailekaan? Tai ehkä se on mää vaan, en tiedä. On siinä kuitenkin eroa. Normaalisti, jos itelleen tekee ruokaa ja se menee munilleen, se vain tympii. Toiselle tehty ruoan ryssiminen on nolompaa. Typy kuitenkin selvisi malliikkaasti, painotettakoon vielä, ja suosittelen Typylän tarjoiluja kaikille teille.

Hmm... Pitäis melkein pistää polli pystyyn, että onko ruoan tarjoaminen ennen vai jälkeen suutelun...

Ja vaimolle tiedoksi, että Pasilassa ei pussailtu ennen ruoanlaittoa - eikä sen jälkeen. Vertaus tuli vaan jostain mieleen :D