And I said, "What about Breakfast at ... "

Aamiainen Tiffanylla on Jonkun syvänsinisen -nimisen bändin hittibiisi ysäriltä. Se oli niin hyvä, että siitä tehtiin ensin elokuva ja lopulta Truman Capote kirjoitti biisistä samannimisen kirjan. Tiffany on koruliike Nykissä, sellainen kallis, johon on varaa vain venäläisturistilla (olen itse tämän todistanut).

Ikeaan sen sijaan on varaa kaikilla, siitä on pitänyt huolen sen vanhaksi natsiksikin kehuttu omistajansa What's-His-Name. Kävin siellä vastikään ja rahanmeno laskettiin sadoissa euroissa, eli halpaa oli. Pinnasänkyjen ohella sieltä saa tarvittaessa myös aamupalaa, ja kuinka ollakaan, siihenkin on varaa kaikilla.

Ei paha, sanoisin. En ole puuromies enkä ole sitä syönyt miesmuistiin. Toisaalta arkisin en syö aamupalaa ensinkään ja kuka sitä nyt puuroa viikonloppuna. Tuo kuitenkin oli varsin jees puuroa. Hyvää hilloa ja sämpyä. Ikean tarjoamat munat olivat aika pieniä, mutta niinhän ne ruotsalaiset ovat, eho-eho. Hintaa kaksi euroa, can't beat that. Ilmaisella Ikea-bussilla kun menee, niin tästähän voisi köyhäkin tehdä lauantaiperinteen. Ehkä kuitenkin vähän liikaa vaivaa...