Blogimme lähes vakituinen avustaja, oman elämänsä freelancer Peter Uteros, tarjoili taas elämyksiä koko laidalta. Mies oli pistänyt luovuuden peliin ja yrittänyt yhdistää lihapullan ja jauhelihapihvin parhaat puolet. Tavoitteena oli löytää pihvimäinen muoto, uhraamatta pyöreyttä littanuuden alttarilla. Seurauksena oli jauhelihapuikula tai -soikio.
Muotoseikoilla ei oikeastaan ole kovinkaan suurta merkitystä, etenkään jos puikulat uittaa mozzarellassa ja tarjoilee lohkopottujen ja jääkylmän kolan kera.
Kiintoisampaa on se, että miksi aikuinen mies ei löydä itseään pihvimiesten tai pullamiesten joukosta? Tuleeko tällaisella kompromissilla uhrattua pihvin kansainvälinen muodollinen dominanssi, mutta samalla myös käännettyä selkä perinteikkäälle pullalle? Yritetäänkö tässä nyt peittää mozzarellan alle suurempia psyykkisiä traumoja?
Miten on lukijat, onko jauhelihasoikiossa mitään järkeä vai pitääkö tässä alkaa valmistautua interventioon varaamalla kaverille aika psykiatrilta?
Ei riitä psykiatri tuohon häiriöön.
VastaaPoistaPaikalle tarvitaan vähintäänkin manaaja palauttamaan symmetrinen pullamainen pyöreys ruokapöytään.
Ai miksikö lihapulla ?
No tietysti siksi että pihvejä ei oikein kehtaa ottaa useampia, mutta lihapullia saa syödä hyvällä omallatunnolla sielunsa kyllyydestä vatsan killilleen.
Johan tuo on herr. Günther aikaa sitten keksinyt saksassa. Eli Frikadelli,ei pulla eikä pihvi
VastaaPoista