Antakaa edes jotain

Olen ymmärtänyt, että entisessä Neuvostoliitossa ei ollut ongelma se, että ihmisillä ei ollut rahaa. Tai siis tuohan on ongelma joka paikassa, mutta Neukkulassa ongelma ei ollut sinänsä punamittapuulla se ahdistavin. Ongelma sen sijaan oli, että edes rahalla ei saanut, mitä halusi, kun tavarasta - mahdollisesti votkaa ja kaviaaria lukuun ottamatta - oli huutavaa (AAAAAARGH!) pula.

Nyt tiedän, miltä se tuntuu. Olen elänyt nimittäin vaikeita aikoja elämässäni jo tovin. Lähiruokakauppani on ollut rempassa jo jonkun aikaa. On pitänyt käydä siis K:ssa ja oudossa paikassa on vaikea löytää tavaroita.

Mutta perkele edes löytäminen ei täällä Kekkossloviakassa riitä. Kauppalistalla oli munia. Tiesin jo etukäteen, että en ehkä saa niitä ja tyhjäähän siellä oli. Mutta jukoliste 180 astetta toiseen suuntaan oli jauhelihyllykkö aivan yhtä tyhjänä.

Hei kamoon, jotain rajaa.

Kolaa oli sentään.