Takaisin siihen oikeaan asiaan eli kolaan.
Meikäläinen on aika tarkka päivämääristä ja muusta ajasta. Jos sovitte mun kanssa tapaamisen, niin suositan, että ootte ajoissa. Sama pätee ruokaan, en diggaa syödä päivämäärältään vanhentunutta tavaraa. Hulluahan se on päivämääriä pitää uskontona, kun ne on vain arvioita ja arvauksia, mutta johonkin se on uskottava, niin niihin. On kuitenkin poikkeuksia.
Kola on poikkeus. Velipoika antoi mulle Mäkkäristä tai jostain saamansa putelin. Kirkas 250 millilitran pullo, jotain vuosijuhlakamaa. Samaa kolaa se on kuin muuallakin, mutta maistunee eriltä pakkauksen takia. Tai sitten ei. Jutun juju oli se, että pullo oli ollut jossain patterinvälissä pitkään ja kotona huomasin, että päivämäärä oli mennyt.
Moni tuote kokisi äkkikuoleman tässä tilanteessa, mutta kola on pyhää. Ja ihan hyvältä tämä maistui, en olisi tunnistanut vanhaksi. Vaikka todistetusti makuaistini on tarkka.
Tapahtui näet about vuonna 2001, että ostin kolapullon Jyväskylän yliopiston Ylistönmäen, -rinteen, -whatevan tiloissa sijainneesta limuautomaatista. Ihmettelin, kun maistui vähän oudolta ja olihan se hiljattain mennyt vanhaksi. Soitin palvelunumeroon ja korvaukseksi olisin saanut kaksi uutta pulloa postissa. Pidin sitä vittuiluna, olisin halunnut toki rekallisen, ja kieltäydyin...
Yhä toisinaan herään öisin ja mietin, miksi kieltäydyin kolasta, miksi... Lopputulema on siis, että vanhenee tai ei.
Meillä on kolaa, joka on vuodelta 1999, ostettu Bulgariasta täydellisen auringonpimennyksen kunniaksi pullotetusta erästä (luultavasti ulkomaanpellejä vaan pissitettiin ja etiketti liimattu siinä puodin takahuoneessa), pullo on säilytetty oikeaoppisesti takan päällä eikä vielä ole tullut niin hienoa juhlaa, että se olisi avattu. Pullossa näyttää olevan edelleen nestettä.
VastaaPoista