Päivän menu nimittäin tarjosi niinkin hilpeän ruokalajin kuin "nakkeja". Vaikea keksiä mitään lyhyempää ruokalajin nimeä, ja totta_kai voidaan myös kiistellä siitä, kelpaako tuo ruokalajin nimeksi tuokaan. Mutta sitä Amica tarjosi, nakkeja. Sen lisäksi jotain tonnikalakastiketta ja pastaa, mikä ei nostattanut tunnelmaa sen korkeammalle. Lähdin kuitenkin pelaamaan omaa peliä ja paarustin ruokalaan.
Ja kappas, nakit toimivatkin yllättävän hyvin. Ne olivat sopivan kärähtäneitä ja ihan hyviä. En lounaalla kauheasti perunaa tai pastaa syö, joten ruokalajini olisi siis ollut salaattia nakeilla. Perjantai kuitenkin pelasti ja pilvenraosta pilkahti nachoaurinko.
Perjantaina ruokana oli ollut tacoja ja niiden jämät oli tarjolla. Monta päivää vanha jauhelihasörsseli ei houkuttanut, mutta päätin kokeilla nakkitacoa. Ja oli hyvä. Normaalisti en reseptejä jaa, mutta tässä tulee nakkitacon ohje:
Ainekset:
1 tacokuori
4 nakkia
Valmistaminen:
Laita paistetut nakit lämmitettyyn kuoreen. Vie kuori ääntä kohti.
Yksinkertaista, mutta kaunista. Nacho jutteli aika hyvin nakin kaa. Kokeilkaa, oikeesti.
Onhan jenkkilässäkin osattu arvostaa tätä jaloa yhdistelmää jo kauankin, corndogin muodossa nääs. Tää on vähän tällänen köyhän miehen versio kait.
VastaaPoista