Aamupala Ruotsissa - ateria ilman pelkoa

En jaksa linkittää, mutta Jusahan kirjoitti taannoin siitä, miten hotelliaamiainen ilman peksua on kuin "kunkku ilman kruunua". Uppsalassa näin Kustaa "Parta" Vaasan kruunun, joka oli poistettu hänen haudastaan ja pistetty vitriiniin. Kusse tietää siis, miltä tuo tuntuu, ja niin minäkin, olenhan jäänyt ilman pekonia hotelliaamaisella esmes Porissa.

Vähän oli pelko siis persiissä, kun aamulla astelin aamupalalle majapaikassani. Jälkikäteen katsoen tuo oli typerää. Miksi ihmeessä murehdin? Totta kai ruotsalaisessa hotellissa saa pekonia aamupalalla; sitä luultavasti saa sikäläisissä vankiloissakin. On se ihmemaa.

Aamiainen oli muutenkin hyvä. Leivät ansaitsevat suitsutusta myös. Monella täytteellä ja monenlaista. Saksalaiset olisivat olleet tyytyväisiä: hehän tunnetusti ryöväävät aamiaispuhvetin kuin juutalaisten kullan ja tunkevat paperiin käärittyjä voileipiä kasseihinsa. Mutustavat sitten näitä päivällä ja pihistelevät ulkona syömisessä.

Molemmilla aamiaisilla söin luonnollisesti enemmän kuin vain tuon ensimmäisen kattauksen. Vaimoni sitä ihmetteli, että miten ihmeessä mies, joka arkena juo aamupalaksi vain kupin kahvia, voi syödä noin paljon aamulla. Vastaushan on se, että se on ihan eri laji. Kunnon aamupalaaminen sitä paitsi vaatii hitaan heräämisen, johon työpäivinä ei ole mahkuja.

Odotan jo seuraavaa hotelliaamiaista.