...syksyn ainoa valopilkku.

Odotin bussia. Oli kylmää, pimeää, märkää ja muutenkin perseestä, vaikka kotiin olinkin menossa. Bussiakaan ei kuulunut, joten otin riskin.

Tiedättehän te sen sanonnan, että tupakan sytyttäminen on paras tapa varmistaa busan tulo. En polta, joten en tiedä, mutta pelkäsin saman pätevän juustohampurilaisiin. Kaivoin kuitenkin euron lompakosta ja tein tarvittavan 10 metrin siirtymän. Hyvä oli, kiireettä nautittu. 24.

Harmitti vaan, että olisin halunnut haistattaa syksylle perseet ja syödä suklaasundaen tuulessa ja sateessa. Mutta sitä en ehkä olisi ehtinyt nauttia, eikä busakuski olisi varmasti lämmennyt ajatukselle meistä kahdesta astumassa hänen autoonsa. En tohtinut.

P.S. Kuten terävimmät huomasivat, siirtin juustolaskurin tuohon vasempaan palkkiin. En itsekään tahtonut pysyä perässä laskuissa.