Sipsien Reign in Blood

Koivari onkin edellisillä kolmella postauksella hoitanut juomapuolen kuntoon, joten on aika perehtyä johonkin suolaiseen ajalta jolloin kaikki oli vielä hyvin.

Lapsuuteni aikana äitini oli myymälänhoitajana kyläkaupassa, jonka sipsivalikoimaan kuuluivat Taffelin SIPSit ja Hot Rodit, taisi tarjolla olla joskus Grillisipsejäkin. Ja lienee sanomattakin selvää, että tämä valikoima riitti. Siitä lähtien Taffelin originaalit ovat olleet lähes horjumattoman klassikon asemassa. Nykyään Rainbown vihreät toki maistuvat suolaisen nälkään, mutta legendan viittaa pussin ylle harvoin sovitellaan.

Nykyistä sipsitarjontaa vaivaa mielestäni runsauden aikaansaama pysähtyneisyyden tila. Suurin osa pusseista on legendojen kopioita tai halpaversioita perinteisistä aineksista. Ei siinä mitään, sillä harvoin törmää pussiin jonka sisältö toisi peliin jotain uutta, silti olematta turhaa tai muuten vain paskaa. Kuitenkin on virkistävää poiketa Ruotsin puolella naksuhyllyllä tarkastamassa OLW-sipsit ja nauttia silkin ohuesta vaihtelusta. Esimerkiksi OLW Dill & Grasslök pussi ei löydä Suomesta vertaistaan. Pitääkin muuten naputella juttu svedujen tillisipseistä joskus.

Otsikosta mitään ymmärtämättömille täytynee selventää, miksi SIPS edustaa naksumaailmassa samaa kuin Slayerin 1986 julkaistu Reign in Blood albumi. Ensimmäistä sipsiä raksuttaessaan tietää mistä on kysymys, eikä se todellakaan petä. Suolaa ja pottua saatana! Pussin aloittamista voikin sujuvasti verrata tapaan jolla Slayer avaa klassikkonsa: Angel of death ottaa takuuvarmasti luulot pois kaikilta. Erona biisin ja sipsien välillä on se, että Slayer tiivistää kappaleessaan Tri. Mengelen pahuuden, kun taas SIPS tiivistää pussiinsa hyvyyden (ei taivaallista hyvyyttä, vaan herkullisuutta)!

Koko albumi jättää ylenpalttisen kikkailun niille, jotka sitä tarvitsevat. Sen sijaan Slayer keskittyy tasaisen asialliseen turpaan vetämiseen, hieman kuten SIPS keskittyy tasaisen varmaan verenpaineen nostattamiseen ja makunystyröiden herkulliseen pieksämiseen. All killer, no filler!