Belgien parhautta

Joskus sokea kana löytää jyvän. Ja humalainen opiskelija hyvän oluen. Olin joskus kauan sitten, noin vuonna ennen-Angry-Birdsiä, laivalla, ja vielä insinöörin kanssa. Insinöörin kanssa laivalla, se on jotain, mitä en ole usein tehnyt. Suurin piirtein yhtä usein kuin olen tanssinut pirun kanssa kelmeässä kuunvalossa.

Ilta meni perinteisessä kuuden boforin humalassa, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia opin illan aikana jotain. Joimme nimittäin Duvel-olutta ja siitäpä syntyi kestävä suhde. Olueen, ei siis siihen insinööriin.

Ai satana, on hyvää tavaraa kyllä. Duvel on saanut nimensä pirusta ja ymmärtääkseni sen takia, että se on niin pirun hyvää. Vahva, kultainen, hedelmäinen ja pärskähtelevä. Yksinkertaisesti nami-nam. Aika vahvaa, eli kannattaa juoda hitaasti, mutta hitaasti juoden ehtii nauttia pitempään. Kolmas hyvä syy juoda hitaasti on se, että aine on ihan hinnoissaan yleensä.

Mutta hinnastaan huolimatta tää on haluttua. Tuossa pari vuotta sitten sitä ei saanut Alkosta, ei ainakaan yhdestäkään Helsingin liikkeestä. Ne vissiin aina vähän kattoo, kelle myydään satsi. Nyt sitä taas saa onneksi. Tamperelaisille tiedoksi, että Hatanpään valtatien alussa loimottaa jonkun ravintolan kyljessä Duvel-merkki. Oliskohan se Ukko Nooa vai mikä se paikka. Ja jumalauta ko. paikasta ei ainakaan silloin viisi vuotta sitten, kun viimeksi kävin, saanut ko. tavaraa. Törkeää. Jokohan ne olis heivannu sen kyltin tai hankkinut Duvelia valikoimiinsa. Toivottavasti.

Lopuksi muistutus, että jos ostat tätä Alkosta (kun ostat!), kaada olut varovasti lasiin yhdellä pitkällä kaadolla ja jätä pohjalle pikkuisen olutta. Hiivasakat jää pulloon.