Pieni suuri näkkileipäartikkeli

Jos syön leipää on se yleensä perinteistä ruisleipää tai paahtoleipää. Patonkeja yritän välttää, koska niistä tulee mieleen ranskalaiset ja se pilaa hyvänkin päivän. Näkkileipä edustaa minulle sitä kovaa pintaa johon jäinen voinappi yritettiin raastaa lukemattomia kertoja peruskoulun aikana. Peruskoulun aikana elämä on muutenkin hankalaa, naama kukkii ja viereisessä pulpetissa ölisee tuleva persu. Näkkileivän brändi ei siis ole se voimakkain, mutta onneksi näkkärilläkin on puolensa.

Leivänhän yleensä saa yksittäiskappaleena, tai korkeintaan kaksipuolisena yksikkönä, jonka väliin leikkeleet ängetään. Näkkileipänsä kuitenkin saa avoimena laattana, josta itse voi lohkoa omanlaisensa palasen. Tai syödä leipänsä kuin sotaveteraanit, Ludvig Borga ja muut tosimiehet, kokonaisena.

Standardisoitu näkkileipä koostuu noin neljästä tavallisesta näkkäristä, joten on varsin luonnollista jos leveään leipäänsä haluaa laittaa neljän eri voileivän täytteet. 4 in 1, sitähän se on nykyään!

Aloitin kevyesti savuporolevitteellä ja kurkuilla, levite oli creme bonjouria, jonka savuporon määrään petyin melko rankasti. Toisena kitalakeani kosketteli meetwursti pohjainen kurkku- ja tomaattipeti. Mainoskatkomaisesti kolmas pätkä on pelkkää juustoa, oikeastaan vain sen takia että viimeinen kinkkupläjäys maistuisi entistäkin paremmalta.

Kuten voitte arvata, lopputuloksena on monipuolinen ja rapsakasti rouskuva välipala. Suosittelenkin juuri tätä tapaa koostaa neljä leipää yhdelle pohjalle, vaihtoehdot ovat rajattomat!