Kuolemattomuudesta ja lisäaineista

Ihminen on jo luomistyön krapula-aamun tunneista lähtien pohtinut ikuisuuskysymystä kuolemattomuudesta. Kuinka voisimme elää ikuisesti? Tähän asti paras keino elää ikuisesti on ollut tehdä jotain merkittävää ja tällä tavoin jättää jälkensä ihmiskunnan koottuun kaanoniin. Tavalliselle suomalaiselle tämä on kuitenkin hankalaa, kaikki eivät voi kirjoittaa merkittäviä kirjoja eivätkä säveltää upeita aarioita. Kaikilla ei myöskään ole resursseja kaasuttaa muutamaa miljoonaa vähemmistön edustajaa, mutta älkäämme vaipuko surkeuteen! Vastaus on nimittäin ollut täällä jo useita vuosia, kukaan ei vain ole tajunnut sitä.

Mediassa ihmetellään päivittäin sitä kuinka lisäaineet ovat pahasta ja kuinka ei ole luonnollista jos ruisleipä säilyy viikkotolkulla. Samaan hengenvetoon ihmetellään mitä tapahtuu kun näitä säilöntäaineita kulkeutuu eineksien mukana elimistöön?

Kop kop! Kuka siellä? Kuolemattomuus!

Eikö kaiken järjen mukaan säilöntäaine myös säilytä ihmiskehoa? Jumalauta! Onko todellakin näin että tämä tieteellinen näkökulma julkaistaan ensimmäisenä Ruokablogi Pallolaajennuksessa? Mahtaa aikalaisia vituttaa. Itse en lähde asiaa sen enempää tieteellisesti tutkimaan, minulla kun on ihan oikea päivätyökin.

Tähän asti ns. tietoiset ihmiset ovat pyrkineet lukemaan elintarvikkeiden sisältölistauksia E-aineiden pelossa, tänään se kaikki muuttuu. Tieto varmasti räjähtää käsiin ja markettimme hyllyt tyhjenevät välittömästi kolmioleivistä ja energiajuomista, mutta yrittäkäämme välttää tönimistä ja mellakointia. Kaikille riittää kyllä.  Jos kuitenkin satut kuolemaan vaikkapa hirvikolarissa, lähiomaisesi voivat asettaa sinut kaappikellon viereen koristeeksi. Lisäaineet nimittäin pitävät huolen siitä, ettet mätäne ikinä.

Kuka olisi uskonut että Graalin malja löytyy eineshyllyltä? Tulevaisuus on tänään.